Parannan itseni

Aika ajoin käydään keskustelua uskolla parantamisesta, erilaisista tervehdyttävistä luontaistuotteista ja verrataan niitä virallisen lääketieteen tutkimuksiin ja hoitokeinoihin. Valitettavan usein keskustelu on kovin mustavalkoista ja väittelevää. Monet keskustelijat odottavatkin jokaisen valitsevan puolensa ja yhden tietyn vaihtoehdon.

Yksi universaaleista lainalaisuuksista on kuitenkin se, että kaikki liittyy kaikkeen. Ne mitä näemme erillisinä yksittäisinä asioina, ovatkin vain erilaisia näkökulmia tai ilmentymiä jostakin suuremmasta kokonaisuudesta. Jos vain kykenisimme ottamaan muutaman askeleen taaksepäin ja etäisyyttä asioihin, tämän jälkeen näiden yksittäisten osasten yhteydet toisiinsa muuttuisivat helpommin hahmotettaviksi.

Toinen lainalaisuus on se, että kukaan ei voi saada mitään sellaista jota hän ei jollakin tavalla pyydä. Pyynnöt voivat olla mitä tahansa toiveikkaista ajatuksista hyvin selkeisiin vaatimuksiin. Jos henkilö ei halua ottaa jotakin vastaan, tällöin muiden on sitä mahdotonta antaa. Ja tämä pätee myös terveysasioihin.

Kun sairastunut henkilö hakeutuu lääkärille tai päättää ottaa jotakin jo käsillä olevaa lääkettä, tällöin hänellä on jo selkeä odotus siitä että tämä toimenpide jollakin tavalla edistää parantumista ja tasapainon saavuttamista. Kukaan tuskin menisi edes lääkäriä tapaamaan jos hän olisi jo etukäteen päättänyt ettei vierailusta ole mitään apua tai päättänyt olla hyödyntämättä saamiaan neuvoja. Lääkärin puheille hakeutuva henkilö ei ehkä ole varma siitä mitä tulee tapahtumaan tai löytyykö juuri hänelle sopivaa apua, mutta ainakin hän on valmis kokeilemaan, ja jollakin tasolla hän odottaa positiivisia seurauksia. Hänellä on siis ainakin joitakin terveyteen liittyviä ajatuksia.

Milloin sitten lääkäriin mennään? Jos sormeen tulee pieni haava, kukaan ei vielä hätäänny. Jokainen tietää, että haava umpeutuu nopeasti aivan omia aikojaan. Usein tästä on vieläpä omakohtaisia kokemuksia menneisyydestä. Siksi tähän on helppo uskoa ja antaa vain asian olla. Tällaiset pikkujutut hoituvat helposti, nopeasti ja automaattisesti ilman ulkopuolista apua.

Tilanne on kuitenkin toinen jos kyseessä on jokin suurempi vaiva. Tällöin lääkärin puheille hakeudutaan huomattavan paljon helpommin. Mutta jos ihmisen keho korjaa itse itsensä pikkuhaavan tapauksessa, niin eikö sama toteudu myös isommassa mittakaavassa? Onko lääkärin tapaaminen aivan turhaa puuhaa? Kyllä ja ei.

Vaikka henkilö tietäisikin “automaattisen paranemisen” periaatteen, hänellä saattaa olla niin suuret pelot tai epäilyt, ettei hän mitenkään koe paranemistaan mahdollisena ilman jotakin ulkopuolista apua. Tällöin jo lääkärin kanssa jutustelu tai jonkin lääkkeen ottaminen voi olla riittävän rauhoittava tekijä jonka jälkeen usko parantumisprosessiin palautuu. Tähän liittyen lukuisat tutkimukset ovat selvittäneet ns. lumelääkkeiden voimaa. Niissä toistuvasti todetaan, että kun henkilö uskoo lääkkeen parantavaan voimaan ja positiivisiin vaikutuksiin, on lähestulkoon sama mitä hänelle annetaan. Vaikka henkilö söisi puhdasta sokeria, saattavat tulokset olla samoja kuin pitkään tutkitulla ja kehitetyllä kalliilla lääkkeellä. Lääke ei siis varsinaisesti tee mitään, vaan koko juttu perustuu sillä saavutettuun uuteen varmuuteen paranemisesta.

Jos ajatukset ovat koko ajan jossakin ikävässä asiassa, vetovoiman ja muiden universaalien lakien perusteella tätä ikävää asiaa luodaan jatkuvasti lisää. Tällöin myöskään luonnollinen paranemisprosessi ei voi käynnistyä. Useiden lääkkeiden teho perustuukin siihen, että ne vähät välittävät varsinaisesta ongelmasta, ja sen sijaan auttavat parantamaan yleistä hyvää oloa. Kun tämä saavutetaan, sen jälkeen alkaa paraneminenkin. Lääkkeet siis yleensä auttavat lisäämään varmuutta ja yleistä positiivista mielialaa. Todellisten tulosten saavuttamiseksi tämän lisäksi tarvitaan kuitenkin myös aito halu terveydestä. Ilman halun ja varmuuden yhdistelmää henkilö voi syödä lääkkeitä vuosia tai vuosikymmeniä ilman että mitään voi tapahtua. Kun halu paranemisesta on riittävän vahva, se myös houkuttelee sopivia hoitomuotoja ilmestymään. Tällöin on syytä olla avoimena – emmehän voi koskaan tietää etukäteen mikä se kulloiseenkin tilanteeseen paras mahdollinen hoitomuoto tulee olemaan.

Asiassa on myös muita ulottuvuuksia. Aikaisemmin todettiin kaiken liittyvän kaikkeen. Lisäksi yksi lainalaisuus on se, ettei mitään ongelmaa, sairautta tai muuta haastetta voi olla alunalkaenkaan olemassa ennenkuin siihen on olemassa ratkaisu tai hoitomuoto. Mistä nämä ratkaisut ja uudet hoitotavat sitten tulevat? Lähes poikkeuksetta historian kirjoihin päätyneet suurten koko maailmaa mullistaneiden uusien ratkaisujen löytäjät toistavat hyvin samanlaista kaavaa. He ovat saattaneet nähdä vastauksen unessaan, ehkä se on vain tullut yhtäkkiä mieleen kylvyn aikana tai ehkä he ovat kuulleet sen “sattumalta” joltakin ohikulkijalta. Idea tai ratkaisu on siis tullut vain “jostakin” ja he ovat tämän jälkeen käytännön testeissä todenneet sen toimivaksi.

Myös lääketiede etenee näin. Kun ihmiskunnan yleinen tietoisuuden taso nousee, löydämme koko ajan uusia lääkkeitä ja hoitomuotoja. Nämä ovat välineitä jotka on myös tarkoitettu hyödynnettäväksi ja parantamaan yleistä hyvinvointiamme. Jos tällainen päiväunissa vastaanotettu idea jalostuu joksikin lääkkeeksi tai sairaalalaitteeksi, ja sen avulla parantumisprosessi voidaan mahdollistaa tai sitä voidaan nopeuttaa, niin onko tässä sitten kyse parantamisesta ajatuksen tai uskon voimalla, tieteen avulla vai mihin kategoriaan tällainen tapahtumaketju pitäisi asettaa? Jokainen voi määritellä sen itse.

Zohar ja useat muut henkisyyden perustekstit kertovat selkeästi, että lopulta jokainen parantaa aina itsensä. Siihen vaaditaan kuitenkin halua parantua, varmuutta prosessin toimivuudesta, sopivat olosuhteet paranemiselle ja avoimuutta ottaa vastaan apua. Eri henkilöille nämä voivat tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Joillekin se saattaa olla ystävän tekemä meditointi, vierailu tai lahjoittama innostava kirja, joillekin se voi olla vastaanotettu kukkakimppu ja tervehdyskortti, ja jotkut vaativat lääkitystä tai jonkin talismanin käteensä. Nämä osa-alueet ilmenevät jokaisella meistä eri tavoin ja siksi samat viralliset ja tieteelliset hoitomuodot eivät toimi kaikille.

Kun paranemisprosessia katsotaan tällaisesta kulmasta, on aika vaikea väittää minkään yksittäisen hoitomuodon olevan ehdottoman toimiva tai täysin väärä. Jokaisella niistä on tarkoituksensa ja ne vaikuttavat eri tavoin. Kannustetaan siksi kaikkia testaamaan avoimin mielin erilaisia vaihtoehtoja. Niistä ei tarvitse valita vain yhtä, vaan mahdollisuuksista voi valita sopivan yhdistelmän.

Yksi kommentti artikkeliin ”Parannan itseni

  1. mulla on ollut pahoja selkäkramppeja jo melkein kuusitoista (!) vuotta
    olen kokeillut kaikki mahdolliset lääkkeet joita suomalaiset lääkärit suostuu määräämään, koskaan en ole saanut esim morfiinia vaikka olen päivystyksissä ravannukkin, kolme kipupiikkiä; ei mitään tehoo
    monet fysiatrit, fysioterapeutit, lääkärit olen tavannut, eikä ole löytynyt keinoa joka poistaisi lopullisesti krampit, ortopedi sanoi ettei ole mitään leikattavaa, neljä kertaa käyty magneetissa jossa ei näy kun vähän välilevyn pullistumaa ja rappeutumaa
    olen ollut sairaalassa siivoojana melkein 30 vuotta ja nyt joutunut jättämään työni, koska selkä ei enää kestä niitä kiertoliikkeitä ja kumartelua ym, nyt olen työttömänä ja mulle on vaikeaa löytää työtä joka sopisi selälleni ja tästä ei pääse eläkkeelle (olen 52 v)
    kipusyklit menee muutaman kuukauden sykleissä; saattaa olla täysin kivuton kaksi kuukautta vaikka tekisin mitä, sitten tulee se kivulias jakso joka saattaa kestää yli viisi kuukautta (tällä hetkellä päällä), kipu on joskus niin kova että taju meinaa lähtee, kipu aktivoituu herkästi bussissa, henkilöautossa, vedosta ja pitkään paikallaan seisomisesta esim bussipysäkillä
    olen kokeillut erilaisia kuntoilumuotoja mm pilates, fustra, syvien lihasten harjoittelua kaksi vuotta ym ym ym, selkä ei tykkää
    olen tässä ajatellut että kipuni liittyisi jotenkin menneisiin elämiin ja siihen mitä siellä on tapahtunu ja tässä on myös karmaa
    töölön mehiläisen erittäin kokeneen vanhemman fysiatrin diagnoosi on instabiili selkä ja hänkin sanoi ettei ole mitään lääkettä tähän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *