Artikkelissa kuudennesta aistista kerroin esimerkistä, jossa tuntemattomilta henkilöiltä pyydettiin vastausta omaan kysymykseen. Kysymystä ei esitetty ääneen, vaan se kysyttiin ainoastaan omassa mielessä. Toinen henkilö pystyi silti vastaamaan hienosti esitettyihin kysymyksiin kertomalla mitä ajatuksia hänen mieleensä tuli.
Olemme kaikki todellakin hyvin tiukasti sidoksissa toisiimme ja lopulta kaikki mitä on olemassa, on yhtä. Viidellä fyysisellä aistilla emme voi tätä todeta ja usein uskommekin illuusioon siitä, että olisimme hyvinkin toisistamme erillisiä yksilöitä.
Kaikista tehokkainta kommunikointi onkin ajatusten tasolla. Ne eivät tunne etäisyyksiä tai muitakaan rajoitteita. Voit viestiä maapallon toisella puolella olevan henkilön kanssa – tai vaikkapa jo tästä fyysisestä maailmasta eteenpäin siirtyneen henkilön kanssa. Olemme kaikki yhtä ja näkemämme etäisyydet ja aika ovat todellakin vain illuusiota. Olet varmasti huomannut, että voit ennakoida tulevia puhelinsoittoja tai tilanteita, vaikka toinen henkilö tai tapahtumapaikka olisi tuhansien kilometrien päässä.
Mitä ajatustasoltaan kehittyneempien henkilöiden kanssa kommunikoimme, huomaammekin usein että viestinnästä suurin osa tapahtuu ajatustasolla. Tämä onkin hyvä kehityksen mittari. Jos olet ollut kuuntelemassa viisaiden henkilöiden esityksiä tai sinulla on ehka ollut jopa tilaisuus keskustella heidän kanssaan, olet voinut huomatakin ilmiön. Henkilö saattaa vain kuunnella ja hymyillä tai puhua täysin epäoleellisista asioista – ja pian huomaat tietäväsi vastauksen kysymykseesi. Toisinaan jo se, että olet samassa huoneessa tällaisen henkilön kanssa riittää.
Itse osallistun viikottain todella korkealla tasolla olevan henkilön luennoille ja ne ovat usein hämmentäviä kokemuksia. Kyseinen henkilö näkee todella selkeästi kuulijoistaan, mitä kukakin tarvitsee ja hän osaa arvioida kuinka tämä tarpeellinen tieto on syytä milloinkin välittää. Hyvin usein luennon aikana hän saattaakin pitää muutaman sekunnin tauon ja ottaa katsekontaktin johonkin osallistujaan. Tauon jälkeen hän jatkaa esitystä niin kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut. Mutta vaikka esityksen aihe olisi mikä tahansa, kykenee hän näiden lyhyiden kontaktien aikana tuntemaan mitä itsekukin tarvitsee – ja lisäksi myös vastaamaan ajatusten avulla. Lisäksi toisinaan hän mukauttaa esitystään näiden aistimusten perusteella. Itse olen saanut luentojen aikana useita kertoja selkeän vastauksen pohtimaani asiaan, joka ei ole millään tavalla liittynyt esityksen aiheeseen.
Jos käyt viisaiden kanssa kahdenkeskisiä keskusteluja, niissä usein toistuu sama kaava. Kun esität kysymyksiä, he välttelevät vastauksia. He puhuvat vähän asian vierestä tai eivät välttämättä vastaa lainkaan. Mutta miksi he tekevät näin? Todennäköisestihän he kuitenkin tietävät täsmälleen oikean vastauksen välittömästi, mutta silti he saattavat vain todeta ”en tiedä, täytyy pohtia”. Ja kuitenkin tapaamisen jälkeen tiedät vastaukset ongelmiisi.
Ensinnäkin he tietävät kuinka epäluotettavaa viestintä fyysisten aistien kautta on. Ymmärrämme asiat helposti väärin vaikka asettelisimme sanamme kuinka huolellisesti. Toisekseen viisas henkilö ei halua ottaa kunniaa auttamisestaan. Jos hän suoraan kertoisi tarkat ohjeet mitä kysyjän on tehtävä, on vaara, että vastaus on vastaajan egoa vahvistava. Kun henkilö vastustaa haluaan kertoa heti tarkan vastauksen, ei hän anna egolleen tilaisuutta ottaa vastauksesta kunniaa. Kun vastaajan oma etu ei ole enää häiritsemässä, voi hän entistä paremmin aistia mitä vastapuoli oikeasti tarvitsee. Vastaus voi välittyä kysyjälle sanattomasti mitä moninaisimpina ideoina, inspiraatioina tai mielikuvina.
Pääsin todistamaan erilaisia vastaustapoja jokin aika sitten kun pyysin uuteen hankkeeseeni kommentteja muutamalta erittäin paljon arvostamaltani henkilöltä. Vaikka kaikki henkilöt noudattavatkin paljon näissäkin artikkeleissa esitettyjä universaaleja lakeja, ovat he silti kuitenkin hyvin erilaisia käytänön toimissaan. Halusin osoittaa kuinka paljon arvostan henkilöitä ja tämän vuoksi lähetin perinteisen kirjeen. Tokikaan en odottanut heiltä paluukirjettä ja siksi mainitsin sähköpostiosoitteeni mahdollista vastausta varten.
Ensimmäisenä sähköpostitse tuli vastaus kaikista maanläheisimmältä henkilöltä. Hän oli kirjoittanut pitkän viestin ja listasi siinä paljon asioita joita minun olisi syytä harkita tai ottaa huomioon. Jostakin syystä listatut asiat eivät kuitenkaan erityisesti minua innostaneet.
Ehkä parin viikon kuluttua sain sähköpostivastauksen toiselta henkilöltä, joka soveltaa elämäänsä huomattavan paljon enemmän universaaleja lakeja. Hän kirjoitti arvostavansa ideaa ja pyysi pitämään hänet ajantasalla siitä miten hanke etenee. Hän ei ehdottanut mitään käytännön toimenpiteitä. Kuitenkin tämä selkeä tuki auttoi miettimään asiaa eteenpäin.
Tämän jälkeen aikaa kului ja lopulta neljän kuukauden kuluttua posti toi Los Angelesissa leimatun kirjeen. Tämä oli vastauskirje todelliselta gurulta. Käsinkirjoitetussa kirjeessään hän kiitti viestistä ja kirjoitti vain ”katson asiaa”. Muuta yhteydenottoa häneltä ei tämän lisäksi tullut. Tämä gurun vastaus oli kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Hän vastasi perinteisellä kirjeellä, maksoi postikuluja ja odotti asian kanssa monta kuukautta. Entä miksei hän vastannut heti? Olen varma että ajatustasolla hän vastasikin, mutta jos hän olisi heti ilmoittanut vastanneensa, hänelle olisi saattanut muodostua ego-ongelma. Kun hän odotti monta kuukautta eikä kirjeessäkään paljastanut mitä hän lopulta oli tehnyt, hänen egonsa ei voinut ottaa kunniaa tapahtumasta.
Erilaisista lähestymistavoista huolimatta jokainen vastaajista varmasti teki parhaansa auttaakseen. Mutta on avartavaa pohtia, kuka näistä henkilöistä lopulta panosti vastaukseen ja auttoi eniten.