Avainsana-arkisto: syy ja seuraus

Perimmäinen syy?

Ajattelun voima, Universaalit lait

Syyn ja seurauksen laki on pääperiaatteeltaan selkeä. Jokaisesta ajatuksesta ja teosta ilmenee jossakin vaiheessa jonkinlainen seuraus. Joskus tämä saattaa tapahtua lähes välittömästi kun taas toisinaan tarvitaan useiden vuosien tai vuosikymmenten prosessi. Usein syyn ja seurauksen suhde hämärtyy ajan kuluessa – ja niin on tarkoitettu tapahtuvankin.

Myös se on selkeää, että jos jokin tällä hetkellä ilmenevä asia ei miellytä, tässä ja nyt tehdyt uudet valinnat vaikuttavat siihen millaisia tapahtumia tulevaisuus tuo tullessaan.

Koska jokainen kohtaamamme asia on seurausta jostakin aikaisemmasta omasta tekemisestämme, on tämän vuoksi myös kaikesta syytä ottaa vastuu. Ketään toista henkilöä ei voi syyttää itse itsellemme luoduista olosuhteista ja tapahtumista. Vastuun ottaminen nostaa myös aina jokaisen tilanteen ulkopuolelle ja mahdollistaa muutokset ja uudenlaiset valinnat.

Mutta usein epäselvyys herää silloin kun ryhdymme pohtimaan mitä asioita oikeasti pitää muuttaa.

Jos vaikkapa esimerkiksi näet edessäsi jonkin ikävän tilanteen, miten ihmeessä voit tietää tarkasti siihen johtaneen syyn? Jos edessäsi on vaikkapa auto-onnettomuus, saattaa olla ilmeistä että yhden auton kuljettaja teki jonkin virheen – tai ehkä molemmat tekivät. Mutta miksi hän teki virheen? Joku saattaa tietää että hän oli väsynyt. Mutta tällöin pitäisi kysyä miksi hän oli väsynyt? Jos tämän jälkeen selviää että hänellä on ollut jotakin huolia töissä ja sen aiheuttamaa unettomuutta, on seuraava luonteva kysymys selvittää syy miksi töissä on ollut huolia. Ja niin edelleen – ketjua voi jatkaa loputtomiin. Kuinka tällaisesta ketjusta voidaan löytää todellinen lopullinen syy jonka jälkeen ei ole tarvetta mennä pidemmälle? Kuinka tällaisessa tapauksessa tiedetään mihin vaiheeseen muutos on tehtävä? Ja ennenkaikkea mielenkiintoinen kysymys on se, miten itse olen ollut mukana aiheuttamassa tällaista näennäisesti erittäin kaukaista tapahtumaketjua? Saattaahan olla niin, että et tietoisesti tunne yhtäkään tapahtuman osapuolta.

Tällaisessa tapauksessa tilanteen saattaakin selittää toinen universaali laki. Se nimittäin kertoo, että jokainen meistä on yksilöllinen ja erilainen ilmentymä yhdestä ja samasta kokonaisuudesta. Siksi osa eteentulevista seurauksista on täysin itse aiheutettuja, mutta osa puolestaan on seurausta jostakin suuremmasta kokonaisuudesta. Olet saattanut kuulua johonkin ryhmään, yhteisöön, kansaan tai mihin vain kokonaisuuteen, joka ajattelee ja toimii tietyllä tavalla ja aikaansaa siten tietynlaisia muutoksia. Tällaisten ryhmien lisäksi kaikki ihmiset lopulta muodostavat yhden kokonaisuuden, joka vaikuttaa tavalla tai toisella meistä jokaiseen.

Tämän vuoksi kaikkiin tapahtumiin on mahdotonta löytää selkeää yhtä ja tiettyä niiden aiheuttanutta syytä. Jokaisella näkemällämme ja kokemallamme tilanteella on kuitenkin tärkeä merkitys ja tarkoitus. Jos silmiemme eteen tuodaan jotakin, tarkoittaa se tällöin sitä, että meillä on mahdollisuus tehdä tilanteelle jotakin. Vaikka asia ei näyttäisi liittyvän mitenkään omaan itseemme, olemme kuitenkin osallisia tapahtumaketjuun jonkin suuremman kokonaisuuden kautta. Jollakin omalla tekemisellä voimme korjata tapahtumia ja vaikuttaa positiivisempaan tulevaisuudenkehitykseen.

Perimmäisen juurisyyn löytäminen jokaiseen tilanteeseen ei siksi olekaan tärkein asia, vaan proaktiivinen lähestyminen ja positiivinen vastaus ja suuren kokonaisuuden huomioonottaminen. Voit aina auttaa toisia jollakin tavalla. Voit aina lisätä tilanteeseen jotakin positiivista. Kun riittävän monet noudattavat tätä periaatetta, alkavat negatiivisten ja positiivisten asioiden sisältämät vaakakupit vähitellen kääntyä uuteen asentoon. Aina kun vaa’an neula siirtyy asteikon toiselle puolelle on myös yhteisöllisten seurausten muututtava erilaisiksi.

Syy vai seuraus?

Ajattelun voima, Universaalit lait,

Syyn ja seurauksen lakiin on yleisellä tasolla helppo uskoa. Teetpä positiivisia tai vähemmän edullisia tekoja, saat jossakin vaiheessa niitä vastaavan seurauksen. Tästä on jopa yleensä helppo löytää todisteitakin pienen pohdinnan jälkeen.

Tarkkailemme tätä maailmaa pääosin fyysisten aistiemme avulla ja nehän ovat tunnetusti erittäin rajoittuneita. Jos vaikka kymmenen henkilöä seuraa täsmälleen samaa tilannetta, jokainen heistä todennäköisesti kokee tapahtuneen hieman eri tavoin. Tämän vuoksi syyn ja seurauksen lain toiminnan toteaminen suuremmalla tasolla onkin hyvin haasteellista. Eihän se onnistu kaikilta edes omassa henkilökohtaisessa elämässäkään.

Periaatteet ovat kuitenkin aina mittakaavasta riippumatta samat. Sillä ei ole merkitystä katsotaanko perhepiirissä, kotikaupungissa, jossakin maanosassa tai koko maailmassa ilmeneviä tapahtumia. Ne ovat ensisijaisesti seurauksia lähialueen tai -piirin tapahtumien yhteenlasketusta summasta, mutta lopulta kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen. Myös sinun ja minun tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat tapahtumiin ympäri maailman – myös paikoissa joista emme välttämättä ole koskaan edes kuulleetkaan.

Yksittäisten syiden yhteenlaskemista voi kuvata perinteisellä kaksikuppisella vaa’alla. Jokaisen asiasta ilmenevät vastakkaiset ajatukset ja teot sijoitetaan eri puolille omiin kuppeihinsa ja tämän jälkeen katsotaan kummalleko puolelle vaa’an neula kääntyy. Tämä ratkaisee suoraan sen millaisia tapahtumia näemme ympärillämme. Aina kun vaa’an neula siirtyy keskikohdan yli toiselle puolelle, maailmassa nähdään muutos. Esimerkiksi negatiiviselle puolelle siirryttäessä seurauksena voi olla sodan syttyminen ja vastaavasti positiivisella asteikolla rauhan saavuttaminen ja kaoottisen tilanteen vähittäinen palautuminen normaaliksi.

Tämä periaate unohtuu valitettavan usein kun yritämme tehdä maailmaan muutoksia ja parantaa mitä tahansa asiaa. Saatamme ajatella, että maailmanrauhan neuvotteleminen on vaikkapa YK:n tai jonkin muun vastaavan organisaation tehtävä eikä meidän pidä siksi puuttua liikaa asiaan. Ehkäpä voisimme vain järjestää mielenosoituksen sotaa vastaan ja muistuttaa poliitikkoja siitä että he hoitaisivat työnsä? Tai saatamme ehkä kuvitella että rauha ja hyvinvointi voi ilmetä ainoastaan jos joku hirmuhallitsija tai väestöryhmä saadaan kammettua pois vallasta. Tai ehkä pohdimme etteivät toisella puolella maailmaa olevat hädät ja epäkohdat ole lainkaan minun ongelmiani tai että en joka tapauksessa voisi tehdä asialle mitään.

Kun ymmärrämme syyn ja seurauksen lain todellisen toiminnan, on helppoa huomata että edellämainitut esimerkit ja ajattelumallit eivät toimi alkuunkaan.

Esimerkiksi YK:n päätöksentekokyky on vain seurausta siitä millainen tilanne maailmassa on. He eivät voi tehdä muutoksia. He ja heidän kulloisetkin vaikutusmahdollisuutensa ovat vain seurauksia siitä mitä vaaka milloinkin näyttää. Jos asiat ovat jo kehittymässä kohti oikeaa suuntaa, se voi ilmentyä neuvottelutuloksena ja rauhansopimuksena, mutta toisaalta jos neuvottelut eivät etene, on se vain ilmentymä siitä ettei maailma kokonaisuutena ole vielä muuttunut tarpeeksi eikä ole valmis läpimurtoon.

Samalla tavoin minkään hallitsijan väkivaltainen vallastasyökseminen ei ikinä voi olla ratkaisu mihinkään ongelmaan. Hänhän on ainoastaan seurausta siitä mitä hänen ympärillään on aikaisemmin tapahtunut. Jos hänet kukistetaan ja maailma on edelleen samassa tilassa, hänen tilalleen nousee toinen henkilö joka todennäköisesti edustaa vielä voimakkaammin samoja piirteitä – tai sitten sekasorto ja muut ikävät asiat ilmenevät muulla tavalla.

Seurauksiin vaikuttaminen ei koskaan saa aikaan mitään pitkäaikaista ja pysyvää tilaa. Kriisin näkyviin seurauksiin puuttuminen voi ainoastaan antaa hetkellistä helpotusta, mutta ilman todellisia muutoksia alkuperäisen syyn on väistämättä tultava uudelleen esiin jossakin muodossa. Tällä hetkellä ehkä paras esimerkki tästä on talouskriisin hoitaminen. Tällä hetkellä useassa maassa vain sammutetaan tulipaloja ja vältetään tekemästä oikeita muutoksia. Tämän vuoksi samat tapahtumat uusiutuvat yhä uudelleen ja uudelleen. Alkuperäisiin tilanteen synnyttäneisiin syihin ei yksinkertaisesti ole vielä paneuduttu tai sitä ei tehty riittävällä tasolla.

Mitä sitten voimme tehdä laaja-alaisille ja suuriin ihmisryhmiin vaikuttaville ikävyyksille? Paljonkin! Ensimmäiseksi kannattaa muistaa se, että ainakaan missään tapauksessa kenenkään ei kannata kohdistaa voimiaan minkään ikävän asian vastustamiseen. Nehän ovat vain seurauksia ja voivat olla olemassa ainoastaan niin kauan kun syötämme tapahtumalle, henkilölle tai ilmiölle lisää energiaa. Tämän vuoksi monet mielenosoitukset ja kansanliikkeet toimivatkin usein alkuperäistä ajatustaan vastaan. Äkkiseltäänhän vaikkapa sodan vastustaminen saattaa tuntua oikein hienolta ja kannatettavalta ajatukselta. Mutta jos osoitamme vihaa ja epäkiitollisuutta jotakin hallitsijaa tai kansakuntaa kohtaan, tällöinhän vain vahvistamme negatiivisuutta josta sota on alunperinkin seurausta.

Jos oikeasti haluamme muutosta tilanteeseen, tällöin ainoa ratkaisumalli on ryhtyä kääntämään vaa’an viisaria lähemmäksi keskiasentoa ja lopulta kokonaan toiselle puolelle. Rauhan tavoittelussa tämä tapahtuu vahvistamalla piirteitä, jotka yhdistävät ihmisiä, lisäävät ymmärrystä erilaisuutta kohtaan ja kunnioittavat ihmisarvoa. Kun riittävän moni ryhtyy toteuttamaan tällaisia muutoksia elämässään, tämän jälkeen maailman on muututtava. Tämän jälkeen erilaiset organisaatiot tekevät uusia keksintöjä, löytävät uusia parannusmuotoja ja saavuttavat rauhansopimuksia. Nämä muutokset täytyy jälleen ymmärtää seurauksina suurella tasolla tapahtuneesta muutoksesta. Näitä suuria läpimurtoja aikaansaavien henkilöiden mahdollisuudet riippuvat siis meistä kaikista. Siksi on turhaa odottaa vastuullisissa asemissa olevilta henkilöiltä mitään merkittäviä uudistuksia jos emme muuta ensin itseämme.

Kun olemme riittävästi keskittyneet ikävien asioiden vastavoimiin, ei-toivottujen asioiden on lain mukaan poistuttava aivan omia aikojaan. Ne alkavat nääntyä energian puutteeseen, heikkenevät ja lopulta katoavat kokonaan. Niitä vastaan ei ole mitään syytä eikä tarvetta hyökätä. Mitä vähemmän niihin kiinnitetään huomioita, sitä nopeammin ne katoavat. Toki käsillä olevaan ongelmaan on puututtava ja tehtävä se mitä sillä hetkellä on tehtävissä, mutta samalla on pidettävä mielessä haluttu suurempi lopputulos ja toimittava myös sen edistämiseksi.

Kysymys ei ole suurista asioista. Kyse on periaatteen ymmärtämisestä, pienistä jatkuvista muutoksista ja joukkovoimasta. Vaikka yksi henkilö käyttäisi koko elämänsä ja kaiken mahdollisen aikansa jonkin hyvän asian edistämiseen, hän ei pysty aikaansaamaan samaa lopputulosta mihin kykenemme ryhmänä. Kun suuri ryhmä ymmärtää nämä periaatteet ja ryhtyy soveltamaan niitä normaaliin arkeen, pääsemme nopeasti todistamaan positiivista kehitystä vaikka yksittäisiltä henkilöiltä tarvitaan enää vain pieniä ja hallittuja muutoksia.

Millä pienellä muutoksella sinä voisit ilmentää hieman enemmän asioita joita haluaisit nähdä koko maailmassa – ja samalla kääntää hieman vaa’an viisaria? Entä kenelle voisit kertoa syyn ja seurauksen laista?

Ratkaisemme ongelman

Ajattelun voima, Universaalit lait, ,

Minkä suuren ongelman sinä ratkaiset? Tätähän kuulee usein kysyttävän kun selvitetään kuinka paljon kenelläkin on kunnianhimoa siirtyä eteenpäin, tehdä suuria asioita ja todella toteuttaa itseään. Vastaukset kysymykseen voivat olla kauniita ja yleviä. Näiden vastausten perusteella ympäri maailman on perustettu todella monenlaisia yhteen tiettyyn asiaan keskittyneitä tutkimus-, hyväntekeväisyys- tai koulutusyrityksiä tai yhteisöjä. Joku saattaa taistella tietyn tasa-arvo-ongelman parissa, joku on ottanut tavoitteekseen tietyn sairauden poistamisen maailmasta ja niin edelleen.

Nämä ovat kaikki hienoja ja kannatettavia asioita – edistystä täytyy koko ajan tapahtua kaikilla rintamilla. Mutta mitäpä luulet, onko tällaisen yhden tietyn asian ilmaiseminen paras mahdollinen vastaus esitettyyn kysymykseen?

Jos vastausta etsitään henkisyyden perusteksteistä, tullaan jatkuvasti lopputulokseen, että oikea vastaus kysymykseen on “ratkaisen kaikki maailman ongelmat!”. Kuulostaako tämä liian hurjalta? Luuletko että kukaan yksittäinen henkilö voisi millään ratkaista kaikki maailman ongelmat? Ja kuitenkin samalla todetaan, että mitään yksittäistä ongelmaa ei ikinä voi ratkaista ilman että ratkaistaan kaikki ongelmat.

Tämähän on lopulta melko helppoa nähdä tämän päivän maailmassakin. Jos vaikkapa lääketiede kehittyy ja löytää uuden lääkkeen tai hoitomuodon johonkin hankalaan sairauteen, ei mene kuin hetki ja jossakin päin maailmaa ilmestyy uusi vähintäänkin yhtä hankala sairaus. Tai jos saamme neuvoteltua rauhan yhdessä sodassa, toinen alkaa lähes välittömästi jossakin. Vaikka luulemme ratkaisseemme ongelman, ehkäpä kyse onkin siitä että onnistuimme vain siirtämään seurauksien ilmentymisen jonnekin muualle.

Mihin tämä sitten perustuu? Kun kaikki asiat ovat tasapainossa, tällöinhän kaikki on hyvin. Tällöin voimme tehdä jatkuvia muutoksia kaikilla elämän alueilla ja nauttia matkasta ilman että mikään yksittäinen osa-alue kuluttaa liikaa energiaa ja muuta huomiota. Tasapainon saavuttaminen on kuitenkin usein hyvin vaikeaa vaikka siihen keskittyisi kuinka tietoisesti. Yksinkertaistettuna tämä voisi tarkoittaa vaikka tällaista esimerkkiä: päätät poistaa tästä maailmasta sairauden X. Tämän jälkeen opiskelet kaiken saatavilla olevan tiedon tästä sairaudesta, käytät kaiken aikasi ja tarmosi etsimällä oikeita ihmisiä mukaan työhön, ja saatat jättää monia tähän asti tärkeitä asioita taaksesi jotta voit keskittyä vain tähän yhteen asiaan. Olethan tässä vaiheessa jo vakuuttunut siitä kuinka tärkeän muutoksen voit tehdä koko maailmaan ja tällä panostuksella voit ehkä kirjoittaa jopa nimesi historiaan! Mutta jos mikä tahansa yksittäinen asia vie liikaa energiaa, tällöinhän tasapaino on hukassa pahemman kerran. Tässä tapauksessa on helppoa unohtaa ihmissuhteiden, terveyden, harrasteiden ja kaikkien muiden osa-alueiden tärkeys. Vaikka ne voivat tuntua itsekkäiltä tai pikkuasioilta koko maailman parantamiseen liittyvän suuren vision rinnalla, eivät ne sitä ole.

Mikä tahansa eteneminen on haastavaa jos tasapaino on hukassa. Jos vaikka käytät kaiken energian työhösi, saatat nauttia valtavaa menestystä – mutta samaan aikaan ehkä luot suuria ongelmia perhepiirissäsi tai annat kuntosi rappeutua. Mikä tällöin sitten on tulos? Kun menestys ja toisella elämänalueella aikaansaadut ongelmat laitetaan vaakakuppeihin, tällöin tuloksena on yleensä tasapaino. Käytännössä et siis ole saavuttanut yhtään mitään. Mutta tällaisen tasapainon sijasta varmastikin huomattavasti mukavampi tilanne olisi kuitenkin se jos millään alueella ei olisi ongelmia ja saisit nauttia vaikkapa tässä tapauksessa samanaikaisesti menestyksestä sekä työssäsi että vapaa-ajallasi.

Oleellinen osa tätä konseptia on myös ymmärrys siitä, että kaikki on liittyneenä kaikkeen. Tämä ei rajoitu pelkästään edellä kuvatulla tavalla tasapainon hallintaan omassa elämässä. Siinä vaikutus on toki kaikista suurin, mutta kaikkien tekemiset lasketaan myös yhteen koko maailman mittakaavassa. Se miten kohtelet perheenjäseniäsi, asiakkaitasi tai naapuriasi vaikuttaa suoraan siihen eteneekö maailmanrauha vai työnnätkö sitä kauemmaksi. Ja tämä on oleellista myös kun pohditaan kaikkien maailman ongelmien ratkaisemista.

Maailma on monimutkainen ja siksi tarvitsemme jokaisen aihealueen todellisia asiantuntijoita. Siksi meillä on edelleenkin oltava laaja kirjo erilaisia tutkijoita ja tiedemiehiä jotka keskittyvät ymmärtämään perusteellisesti yhden asian tai asiakokonaisuuden. Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea. Mutta mistä luulet näiden asiantuntijoiden saavan tietonsa?

Uudet tieteen ja tekniikan läpimurrot voivat tulla käytännössä mistä tahansa. Joku saattaa kertoa saaneensa vain yhtääkkiä jonkun hyvän idean ollessaan kalastamassa. Toinen ehkä näki vastauksen johonkin hankalaan kysymykseen unessaan. Kolmas ehkä kuuli jonkin ratkaisevan tiedon bussissa viereeen istuneelta matkustajalta. Käytännössä mikään uusi asia ei lopulta koskaan ole kenenkään yksittäisen henkilön täysin oma aikaansaannos. Voidaankin ajatella, että nämä henkilöt ovat vain kyenneet vastaanottamaan universumin tarjoamia viestejä ja kokoamaan palapelin palaset yhteen joksikin toimivaksi kokonaisuudeksi joka voi hyödyttää suuria ihmisjoukkoja.

Kun istut kotisohvallasi ja lähetät koko maailmaan rakkautta ja lämpimiä iloisia ajatuksia ja olet tasapainossa itsesi kanssa, tällöin kasvatat positiivisen vaakakupin arvoa oman elämäsi lisäksi myös koko maailman mittakaavassa. Ja kun koko maailma astuu askeleen verran positiivisempaan suuntaan on siitä myös tultava näkyviä seurauksia. Tässä tilanteessa jokainen meistä pystyy herkistymään hieman enemmän universumin viesteille ja näkemään tai kuulemaan jotakin uutta. Yksi ilmentymä meditointihetkestä sohvalla voikin olla se, että joku tutkija jossakin päin maailmaa tekee läpimurron ja uusi hoitomuoto paljastuu koko maailmalle. Ja ehkäpä samaan aikaan jossakin toisaalla saadaan järjestymään rahoitus tai jotakin muita resursseja joiden avulla jokin toinen kehitystyö pääsee etenemään. Vaikka emme pysty aina näkemään syyn ja seurauksen suhdetta, laki toimii aina.

Kun levität positiivisuutta ja ilmaiset todellista rakkautta ja ihmisarvoa joka hetki, tällöin ratkaiset osaltasi kaikkia maailman ongelmia! Sinun ei tarvitse ymmärtää varsinaisesta ongelmasta tuon taivaallista. Riittää että autat koko maailmaa kehittymään ja siirtymään askel askeleelta lähemmäksi vastauksia. Ratkaisut jokaiseen ongelmaan ovat jo odottamassa – emmehän halua tyytyä vähempään!