Ajatellen-palvelussa ei yleensä esitetä päivittäisiin tapahtumiin liittyviä kirjoituksia, mutta tämän päiväisen (12.10.2012) PMMP-uutisen tapauksessa lyhyt kommentti lienee paikallaan. Alkumuistutuksena se, että arvostan suuresti kaikkia niin henkisiä kuin uskonnollisiakin organisaatioita ja kirjoituksen tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä.
Jos et ole vielä kuullut aiheesta, löydät reilusti lisätietoja ainakin Aamulehden ja Iltalehden verkkopalveluista. Lyhyesti kerrottuna PMMP-yhtye esitti Tampereen Areenassa järjestetyssä tilaisuudessa kappaleensa “Jeesus ei tule oletko valmis” vastoin Areenan toimitusjohtaja Harri Wiherkorven pyyntöä. Tämän jälkeen Wiherkorpi raivostui ja on antanut asiasta hyvin jyrkkiä mielipiteitä tiedotusvälineille ja herättänyt laajan keskustelun asian tiimoilta.
Wiherkorpi ei hyväksy “Jumalan epäkunnioittavaa kohtelua”. No hyvä niin, epäkunnioittavaa käytöstä ketään kohtaan ei tietenkään pidä hyväksyä. Tiedotusvälineissä julkaistujen lainausten perusteella itsekukin voi kuitenkin pohtia ylittääkö kyseisen henkilön omat kommentit epäkunnioituksen rajoja. Kuuntelin myös kyseisen kappaleen enkä löytänyt siitä edes mitään mainintoja Jumalasta.
Uutisesta seuranneissa kommenteissa hyökätään usein uskontoja vastaan. Tässä tapauksessahan kyse on kuitenkin yksittäisen henkilön mielipiteistä. Asemansa puolesta hän toki voi edustaa yritystään. Jotta keskustelu pysyy jollakin tasolla hallinnassa, yleistyksien kanssa täytyy olla varovainen.
Itselläni on ollut ilo olla Lontoossa todistamassa eri uskontokuntien yhteistoimintaa. Eri uskontojen ja henkisyyttä edistävien organisaatioiden johtohenkilöiden yhteiset tapaamiset ovat olleet lämminhenkisiä tilaisuuksia, joissa asioista keskustellaan avoimesti ja yhteisymmärryksessä. Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että kaikki välittävät lopulta samaa viisautta, joka on aikojen saatossa jalostunut erilaisiin muotoihin ja eri ryhmät ovat alkaneet käyttää omia termejään. Tavoitteet tuntuvat uskonnoilla olevan yhteiset ja suurin yhteistä rintamaa hajoittava voima taitaakin tulla rivikannattajilta, jotka eivät ole vielä sisäistäneet ja ennenkaikkea kokeilleet vastaanottamiaan opetuksia riittävän syvällisesti.
Tämä on luonnollisesti aivan ymmärrettävää. Vanhat tekstit ovat hankalia tulkittavia. Mitä enemmän ikiaikaisia “pyhiä kirjoituksia” tutkitaan ja opiskellaan, sitä selvempää on niiden olevan koodikieltä ja ettei niitä voi lukea kirjaimellisesti. Eihän tänä päivänä ole mieltä lukea tarinoita siitä kuinka ihmiset ratsastivat aasilla tai jakoivat meriä vuosituhansia sitten. Tarinat ovat toki toisinaan kauniita, mutta niiden lukemisesta on vaikea saada mitään käytännön hyötyä. Sen sijaan opiskeltuna ja tulkittuna tekstit ovat nerokkaita, koska jokainen sukupolvi voi avata niitä aina askeleen verran pidemmälle kohti tekstin todellista merkitystä. Tänä päivänä eri ryhmittymät ovatkin hyvin eri tasoilla tässä opiskeluinnokkuudessa ja halussa ymmärtää asioita.
Kuten tässäkin palvelussa koko ajan toistetaan, mitään ei tule uskoa ilman omakohtaista kokemusta. Se koskee myös tätä kirjoitusta. Tarve kokemukseen myös tarkoittaa usein viivettä oppien ymmärtämisessä – ihmisten kun on niin vaikea luopua tiukoista kannoistaan ja kokeilla jotakin erilaista aivan uutta lähestymistapaa. Mielipiteet ovat kuitenkin huomattavasti vahvemmalla pohjalla kun asian molemmista laidoista on henkilökohtainen kokemus valmiiksi annetun “sanan” tai teorian sijasta.
Onneksi jokaisella on vapaus mielipiteisiinsä ja hankkia haluamiaan kokemuksia. Vapaus tulisi myös ymmärtää velvollisuutena ymmärtää muita ilman tarvetta hyökätä heidän tekemisiään kohtaan. Muiden mielipiteitä ei tietenkään tarvitse hyväksyä, mutta niitä on syytä kunnioittaa. Jos koemme tietävämme jonkin asian muita paremmin, on käytännössä mahdotonta taivuttaa muut pakolla saman mielipiteen taakse. Sen sijaan herättämällä muissa avoin mieli ja halu uudesta kokemuksesta, jokaisen on mahdollisuus itse kokea kyseinen asia ja muodostaa siitä oma kokemuspohjainen mielipiteensä.
En tiedä puhutaanko joissakin kirjoituksissa Jeesuksen toisesta tulemisesta. Uskontokuntia on niin paljon, että todennäköisesti tuollainenkin jostakin löytyy. Jos unohdamme uskonnot ja luemme vanhoja koodattuja tekstejä “Messiaan paluusta”, on vallalla tulkinta, jossa tämä vertauskuva tarkoittaa aikakautta, jolloin ihmiskunta on saanut kaadettua keinotekoiset raja-aidat väliltään ja yhdistynyt jälleen. Messiaan aikana toteutamme rajatonta rakkautta, toisten huomiointia ja auttamista, ja olemme löytäneet omat tärkeät roolimme joilla edesautamme maailman muodostumista entistäkin paremmaksi.
Siinä Wiherkoski on oikeassa että “mitä Raamatussa kerrotaan lopun ajoista, se tapahtuu valtavana vyörynä silmiemme edessä”. Maailma suorastaan huutaa meitä hereille havaitsemaan, että jotakin muutosta aikaisempaan nähden on nyt tehtävä ja vanhoista asioista on päästettävä irti. Asioita ymmärtääkseen jokaikisen on mentävä syvälle ytimeen kovien pintojen läpi – ja valitettavan usein kovin kuori löytyy jokaisen omasta sydämestä.
Tiukat mielipiteet puolin tai toisin eivät ainakaan nopeuta Jeesuksen/Messiaan/täydellisen maailman/<täytä tähän itsekäyttämäsi termi> tulemista. Varmasti suurin osa meistä silti haluaa tämän aikakauden saapuvan mahdollisimman pian.