Ajatellen-palvelun ohessa olen saanut kiitollisena toimia kemikaalialan kasvuyrittäjänä jo yli kahdeksan vuoden ajan. Kerron näissä artikkeleissani käytännön kokemuksiani Finn-Elox Oy:stä.
Yrityksessä on vajaat 20 henkilöä ja heistä noin puolet on myyntialan ammattilaisia. Liikevaihto ja tulos ovat parantuneet vuosittain ja siitä olen erityisen onnellinen sekä kiitollinen koko tiimillemme.
Viime aikoina olen vastaanottanut erilaisia signaaleja koskien käsitettä ”kasvu” ja pohtinut, miksi niin pieni osa Suomen yrityksistä on kasvuhakuisia? Onko kasvu aina rinnastettavissa liian suureen tuskaan, haluttomuuteen tehdä kovaa työtä, vuodattaa hikeä ja ehkä kyyneleitäkin? Mielestäni rinnastus on nurinkurinen, mutta valitettavan yleinen.
Usein kuulee puhuttavan leadershipistä ja managementista eli ihmisten ja asioiden johtamisesta. Kumpikin on yrityksissä elintärkeitä. Olen kuitenkin kauan pohtinut kokonaisuutta, josta voisi itää todellinen runsashedelmäinen puu ja olen tuntenut sisälläni sen, että nykyisistä konsepteista puuttuu jotain. Viime aikoina kysymyksiini on salakavalasti alkanut tulla vastauksia. Uudenlaisia vinkkejä on suorastaan sadellut eri tahoilta. Missä onkaan siis suurin kasvupotentiaali? Kilpailija-analyyseissä? Tuote-ennusteissa? Lanseerauksissa? Päivämyyntiporkkanoissa? Hauskoissa pikkujouluissa?
Omalle ajattelulle aikaa
Vastaus löytyy pelottavan läheltä. Se, mitä yrityksessämme on ryhdytty toteuttamaan vasta jokunen aika sitten, tulee varmasti kasvattamaan erittäin hedelmällisen puun. Kaikki potentiaali, josta suurin kasvu ja onni aikanaan syntyvät, on nimittäin jokaisen tiimiläisemme sisällä. Sitä ei voi hakea mistään muualta. Ihmisen kasvaessa ensin sisältä, hän tulee heijastamaan kasvuaan ulos, jonka jälkeen vaikutus tuntuu myös yritystasolla. Kehityskohteiksi onkin valittu keskittyminen jokaisen omaan kehittymiseen, henkilösuhteisiin ja arvonantoon toisia kohtaan. Kuten Sitomon Aamulatauksessa lokakuussa todettiin, ainoat asiat joihin itse kukin voi vaikuttaa ja päättää, ovat omat teot, tunteet ja ajattelu. Muu kaikki on ulkoista ja tulee jättää paljon vähemmälle huomiolle. En sano, että ne pitäisi unohtaa, ei tokikaan. Fokus on kuitenkin käännettävä sisäänpäin!
”Tuntemattomimmat tiet ovat tiet sisäänpäin” sanoi myös joku viisas satoja vuosia sitten. Yrityksessämme näitä teitä aletaan nyt tehdä tutuiksi kuja kerrallaan. Tämä vaatii luonnollisesti aikaa ja panostusta. Kalenterista on löydyttävä tilaa omalle ajattelulle. Hiljattain aloimmekin toteuttaa viikkotasolla ns. ”kahden tunnin hetkeä”. Tuona aikana jokainen saa ajatella ja toteuttaa itseään vapaasti – eli tehdä sitä mistä itse kukin nauttii ja millä kokee olevan hyötyä ja merkitystä. Tulemme laajentamaan tätä käsitettä entisestään eli hyödyntämään entistäkin useammin juuri sitä kuuluisaa pikkujohtajan tuskailemaa ”kaupallisesti menetettyä aamupäivää”. Ensimmäinen kokeilu tuotti jo verrattain hyviä uusia ideoita.
Toisena esimerkkinä mainitsen arvomaailmamme perustan. Pohjan muodostavat antaminen ja auttaminen. Se, minkä annat vilpittömästi pois, tulet saamaan aina monin verroin takaisin. Vilpitön apu ja tuki ensin yrityksen sisällä työkaverille tai asiakkaalle tulee väistämättä heijastumaan vastakiinnostuksena, toimivana henkilösuhteena ja lopulta kaupallisena onnistumisena. Oman itsensä muuttaminen omaa etua tavoittelevasta olennosta antavaksi ja muut huomioivaksi olennoksi onkin suurimpia universaaleja haasteita – ja oleellinen osa elämän ymmärtämistä. Tiimiläisten asteittainen muuttuminen tulisikin olla jokaisen kestävää kasvua tavoittelevan yrityksen uusi toimintatapa. Jokainen joutuu ajattelemaan ja tekemään muutoksensa ihan itse, etsimään omat ahaa-elämyksensä ja kokeilemaan uusia ajatusmalleja. Vasta tämän empirian jälkeen voi todella, siis oikeasti todella, ymmärtää miten kaukana omasta potentiaalistaan onkaan tähän saakka ollut. Kuten filosofi Esa Saarinen on sanonut; ”Suurin kasvu yrityksissä on se kasvu, jota ei syntynyt.” Kun ihmiset eivät kehity, ei synny todellista runsautta.
Jatkan näissä blogi-kirjoituksissa aiheiden käsittelyä sopivasti palastellen. Olen varma siitä, että sisäinen muutos on positiivinen ja Suomen yrityskentän konservatiivisiakin normeja järisyttävä. Fakta on, että Suomi ja yritykset täällä tarvitsevat jotain uutta – meidän on pärjättävä paremmin maailmalla. Uskonkin, että tämän kaltaiset siemenet tulevat tuottamaan erittäin hedelmäisen puun.