Jokin aika sitten keittiöstä kuului kysymys ”missä purkinavaaja on?”. Oletin sen toki olevan normaalilla paikallaan ylimmässä vetolaatikossa, mutta eipä se kuulema ollut. Tämän jälkeen sain käskyn etsiä tämän mystisesti kadonneen purkinavaajan, jotta kokkailu voi jatkua.
Luonnollisesti pengoin ensimmäisenä ylimmän vetolaatikon kauttaaltaan läpi varmistaakseni, ettei purkinavaaja vain kuitenkin olisi siellä jossakin hautautuneena. Pian sitten jatkoin muiden laatikoiden tutkimista ja availin kaappien ovia sieltä täältä.
Hetken touhuamisen jälkeen mieleen tuli ajatus, että onkohan tämä nyt ihan viisasta – noudatanko tämmöisellä touhuamisella ja kaappien penkomisella tietämiäni oppeja?
Tässäkin palvelussa toistetaan jatkuvasti ajatusta, jonka mukaan pelkästään fyysisiin aisteihin ei tule luottaa. Aistit ovat tärkeitä ja auttavat meitä suunnattomasti joka päivä, mutta niillä on todella paljon rajoituksia. Voimme aistia vain todella pienen murto-osan siitä, mitä ympärillämme todellisuudessa on. Fyysiset aistimme tekevät jatkuvaa tiedon suodatusta ja ”korjausta”. Ympärillämme on niin paljon kaikkea, ettei aivokapasiteettimme millään riittäisi tämän kaiken tiedon vastaanottamiseen ja käsittelyyn.
Tämän vuoksi esimerkiksi näköaistimme pyrkii koko ajan keskittymään oleellisen tiedon välittämiseen suodattamalla pois vähemmän tärkeitä asioita. Suodatus poistaa asioita, joiden olemassaoloon et usko – ja kääntäen, välillä voit nähdä asioita, joita muiden mielestä tässä fyysisessä ulottuvuudessa ei ole olemassakaan.
Purkinavaajan tapauksessa olin jo melko vakuuttunut, että se todellakin oli hukassa. Olihan se sanottu jo useaan kertaan ja luonnollisesti luotan kyseisen henkilön sanomisiin. Koska fyysisten aisten pitää vahvistaa ja tuoda ajatuksia todeksi tähän hetkeen, tällaisessa tilanteessa niillä ei tietenkään ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin poistaa kyseinen esine näkyvistä.
Pienen pysähtymisen ja pohdinnan jälkeen totesinkin ääneen, että ”niin, se purkinavaajahan on nyt meillä tässä ja nyt, ja kokkailu pääsee jatkumaan alkuperäisen suunnitelman mukaan”. Tämän jälkeen uudelleen ylimmän vetolaatikon avaaminen – ja tuloksena purkinavaaja oli heti näkyvillä siinä kohtaa missä sen kuului ollakin.
Tämä sama ilmiö on varmasti tapahtunut myös sinulle ties miten monta kertaa. Toteat avainten, silmälasien tai minkä tahansa olevan hukassa – ja ystäväsi pystyy heti sanomaan, että ne ovat aivan edessäsi. Välittömästi tämän jälkeen alat myös itse nähdä ne ja hämmästelet miksi et niitä huomannut aikaisemmin.
Ajatukset ja sanat ovat todellakin vahvoja. Jos jokin asia on mielestäsi hukassa, silloin sen on myös oltava niin. Jos olet varma, ettet saa jotakin asiaa tehdyksi, saat takuulla eteesi kaikenlaisia ylimääräisiä esteitä varmistamaan, että näin myös tulee tapahtumaan.
Kaikki toimii myös kääntäen. Olet varmasti kuullut kangastuksista ja kuinka ne toimivat. Voit nähdä mielessäsi asioita niin elävästi ja selvästi, että niistä on vaikea sanoa ovatko ne kuvittelua, vai näetkö ne myös fyysisillä aisteillasi – vai onko kyse ehkä jopa unesta. Ja loppujen lopuksi kaikki ovat aivan yhtä totta. Niin kauan kun et ole keskittynyt riittävästi johonkin ideaan tai ajatukseen, sillä ei ole vielä riittävästi energiaa jotta se olisi manifestoitunut pysyvämpään muotoon ympärillesi. Voit siksi viihdyttää näkyä mielessäsi, mutta et vielä tuntea sitä fyysisillä aisteillasi. Vain pieni osa kuvittelemistamme asioista lopulta tupsahtaa fyysiseen muotoon.
Ei siis kannata uskoa näkemäänsä – vaan luottaa siihen, että näet uskomasi asiat. Onkin hyvä tapa kertoa ja toistaa itsellesi tarinaa siitä, kuinka haluat asioiden todella olevan. Ajattele vain tilannetta jota haluat. Toki on luonnollista, että jokaisella meistä luottamus tai keskittyminen toisinaan herpaantuu. Tällöin on hyvä muistaa, että voit koska tahansa vaihtaa ajatuksiasi ja päättää asioiden olevan uudella tavalla. Erityisen nopeasti vaihdat ajattelusi suuntaa soveltamalla tilanteeseen kiitollisuutta, ja ajattelemalla iloa ja hyvääoloa tuovia asioita.
Jos sinulla esimerkiksi on kauhea kiire ja autonavaimia ei tunnu löytyvän mistään. Samalla kun pengot kaikki paikat, koko ajan suurempi ja suurempi hätä tuntuu iskevän päälle. Mitä teet? Ensimmäisenä sinun on pysähdyttävä ja lopetettava hätäily. Kun olet hetken hiljaa, hengität syvään ja vaikkapa sanot joko mielessäsi tai ääneen ”kaikki on hyvin, kaikki on hallinnassa” palaat säntäilystä tähän kuluvaan hetkeen. Kun olet läsnä tässä ja nyt etkä enää panikoi tulevasta, sinulla on mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseesi. Nyt voit todeta kuinka haluat asioiden oikeasti olevan. Voit soveltaa tilanteeseen esimerkiksi kiitollisuutta toteamalla: ”kiitos siitä, että autonavaimet ovat tässä ja nyt, ja pääsen lähtemään liikkeelle”. Nyt kun olet varma, että autonavaimet ovat hallussasi, voit katsoa uudelleen kaikessa rauhassa ympärillesi. Nyt avaimet ovat takuulla jossakin erittäin näkyvillä ja oikein huutavat huomiotasi.
Tätä voit soveltaa käytännössä mihin tahansa. Jos sateenvarjosi ei ole mukana ostoskierroksellasi ja sade alkaa, voit olla kiitollinen pysymisestäsi kuivana. Jos taas hellepäivänä kuumuus tuntuu liialliselta, voit olla kiitollinen sopivasta lämmöstä ja viileistä tuulahduksista. Tämän jälkeen voit vaan hämmästellä mitä tapahtuu!