Näissä artikkeleissa toistetaan jatkuvasti sitä, ettei vanhoja henkisyyden tekstejä saa ikinä ymmärtää kirjaimellisesti. Kaikki asiat ilmaistaan niissä aina vertauskuvien tai erilaisten koodattujen ilmausten avulla. Tällä tavoin pelkän sanasta sanaan lukemisen ja ulkoaopettelun sijasta voimme ansaita ymmärryksen opiskelemalla ja pohtimalla tekstien todellista sisältöä. Vain näin saavutettua ymmärrystä on mahdollista hyödyntää tosielämässä ja tämän päivän arjessa.
Yksi esimerkki tällaisesta lyhyestä vertauskuvailmaisusta on heti Luomiskertomuksen alussa oleva maininta “loi omaksi kuvakseen”. Kautta historian useat osuuden lukeneet ovat varmastikin ymmärtäneet tämän kirjaimellisesti ja siksi tätä kaiken luonutta voimaa usein kuvataankin esimerkiksi taiteessa hyvin ihmisen kaltaisena ja usein vielä miespuolisena. Mutta koska kaikki on vertauskuvaa, pohditaanpa hieman mitä tämä ilmaus voisi tarkoittaa. Tästä aiheestahan voisi kirjoittaa kokonaisia kirjoja, joten tämä pohdinta on vain hyvin kevyttä pinnan raapimista.
Tiede vahvistaa jo tänä päivänä suuren osan siitä mitä vanhat henkisyyden tekstit ovat kertoneet tämän maailman rakenteesta jo vuosituhansia sitten. Uusia todisteita löytyy myös jatkuvasti lisää havainto- ja mittausmenetelmien tarkentuessa.
Sekä vanhat tekstit että tiedemiehet ovat mm. yhtä mieltä siitä, että maailmassa on kaikkiaan kymmenen pääulottuvuutta, joista kolme on selkeästi erillään ja kaukana seitsemästä muusta. Lisäksi näistä erilaisista vyöhykkeistä tai kerroksista kuusi on suoraan sidoksissa toisiinsa – yksi keskimmäinen ulottuvuus yhdistää viisi muuta toisiinsa. Näistä kuudesta ulottuvuudesta kaksi on selkeästi positiivista ja kaksi negatiivista – tai toisella tavalla ilmaistuna kaksi liittyy antamiseen ja kaksi vastaanottamiseen. Näillä ulottuvuuksilla on eri lähteissä erilaisia samaa asiaa tarkoittavia termejä, esimerkiksi sefirah tai chakra.
Ihmisen kehossa luku kymmenen ilmenee selkeästi sormien ja varpaiden määränä. Samoin kapea kaula saa aikaan sen, että kaukana maasta eli jaloista olevat pään muodostavat osat ovat selkeästi erillään muista kehon osista. Keskikeho edustaa edellä mainittua ulottuvuutta, joka yhdistää toisiinsa viisi muuta ulottuvuutta. Näitä viittä ulottuvuutta edustavat kaksi kättä, kaksi jalkaa ja sukupuolielimet. Vasen käsi ja jalka edustavat negatiivista tai vastaanottavaa energiaa ja vastaavasti oikeanpuoleiset positiivista ja antamisen energiaa. Jalkaterät ovat kosketuspinta tähän fyysiseen maailmaan ja muodostavat seitsemännen ulottuvuuden.
Keskikeho edustaa näiden erilaisten energioiden välistä tasapainottavaa osaa. Keskikeho mm. käsittelee syömämme ruuan ja tarjoaa energiaa kaikille kehon osille – ja samoin keuhkot, sydän ja lukuisia muita elintärkeitä osia sijaitsee keskikehossa. Tämä ulottuvuus kuvaa tasapainoa vastaanottamisen ja antamisen välillä. Kehomme ei ikinä käytä kaikkea saamaansa energiaa, vaan osa siitä palautuu aina kiertoon. Esimerkiksi emme hyödynnä kaikkea happea jota hengitämme sisään, vaan osa hapesta vapautuu takaisin lähes välittömästi uloshengityksessä. Samoin malli toistuu vaikkapa verenkierrossa. Osa verisuonista kuljettaa verta sydämestä poispäin, osa takaisin kohti sydäntä ja kolmansissa tapahtuvat varsinaiset yhteydet kudosten kanssa. Ja luonnollisestihan myös osa ruuan ja juoman sisällöstä jää aina hyödyntämättä.
Ihmisen perusominaisuutena on halu saada monenlaisia asioita vain itselleen. Veri kuvastaa monella tasolla tätä piirrettä. Sama veri kiertää kaikissa kehon osissa ja se on väriltään punaista. Punainen on väriasteikolla hyvin hidasta värähtelyä ja ilmaisee vahvaa halua vastaanottaa ilman antamista muille. Tämä on helppo huomata vaikkapa kun nautimme atearialla punaista lihaa. Kestää todella pitkään ennenkuin kehomme pystyy sulattamaan punaisesta lihasta tehdyn ruuan hyödynnettävään muotoon. Verenkiertoon oleellisesti liittyvä sydän onkin kuvaannollisesti keskilinjan sijasta kehon vasemmalla ja siten negatiivisella/vastaanottavalla puolella. Tarkemmin katsottuna veressä on kuitenkin punasolujen lisäksi myös valkosoluja muistuttamassa vastakkaisesta positiivisesta antamisen energiasta. Vaikka tämä ominaisuus on hieman naamioitu, se on kuitenkin mahdollista valjastaa todelliseen käyttöön. Samoin verestä voi löytää “hyvää” ja “pahaa” kolesterolia ja monia muita ominaisuuksia jotka korostavat tätä samaa kaksijakoisuutta ja sitä miten voimme ajatuksilla ja teoilla vaikuttaa lopputulokseen.
Silmiä kuvataan usein sielun ikkunaksi ja tämä vertauskuva pitää myös paikkansa. Olet ehkä huomannut millainen voima vaikkapa suoralla katsekontaktilla on! Silmien kautta välitämme valtavia energioita molempiin suuntiin. Mm. Zohar kertoo ihmisen sielun koostuvan viidestä erilaisesta osasta. Tämän takia myös silmäkin rakentuu viidestä pääosasta ja vastaavasti mm. näkökykyyn ja silmiin vaikuttavissa meditoinneissa on viisi osaa. Lisäksi silmässä näkyy ulospäin helposti kolme erilaista osaa jotka kuvastavat kolmijakoista maailmaamme (positiivinen, negatiivinen ja neutraali – tai antaminen, vastaanottaminen ja vastaanottaminen antamisen vuoksi). Lisäksi tämä ilmentää sitä, että viidestä sielun osasta tässä fyysisessä maailmassa voimme hyödyntää vain kolmea eri kerrosta.
Silmät ovat vahvin linkki fyysiseen maailmaan. Koska fyysinen ulottuvuus sisältää usein hyvin paljon monenlaista negatiivisuutta, se voi muodostua liiallisina annoksina hyvin raskaaksi. Tämän vuoksi katkomme jatkuvasti tätä yhteyttä lyhyiksi hetkiksi jotta todellinen näkymätön ulottuvuus ei pääsisi täysin unohtumaan. Tämä lyhyt erottautuminen fyysistä maailmasta ilmenee silmien räpyttelynä ja pidemmässä muodossa yöllä unena. Silmien räpyttelyn aikana myös silmän pinta kostuu kyynelnesteellä. Katsommekin siis kaikkea aina ohuen pehmentävän vesikerroksen läpi. Vesi edustaa positiivista ja armeliasta energiaa ja auttaa meitä näkemään mahdollisimman paljon hyvää joka tilanteessa.
Käytännön tekemisissä kädet ovat avainasemassa. Tämän vuoksi kädet ovat keskikehon yläpuolella juuri ennen korkeimpia pään kuvastamia ulottuvuuksia. Käsillä tehdyillä teoilla vaikutamme siis kaikkiin siitä alaspäin oleviin kehon osiin eli seitsemään kerrokseen.
Jalat puolestaan liittävät kokonaisuuden tähän fyysiseen maailmaan. Vaikka maailma on kolmijakoinen, tämä liittymä fyysisillä aisteilla havaittavaan todellisuuteen toteutuu kahdella liityntäpisteellä. Siksi näemme täällä vastakohtia; hyviä ja huonoja asioita tai positiivisuutta ja negatiivisuutta. Kokonaiskuvaan tarvittava näiden äärilaitojen välinen tasapaino toimii ylemmillä tasoilla eikä se siksi ole silmillä nähtävissä. Tasapainoon ja tahdon voimaan voimme liittyä vain ajatusten ja käytännön tekojen tasolla.
Yksi tämän maailman perusperiaatteita on se, että kaikki on aina jollakin tavalla piilotettuna. Näemme asioista pelkän kuoren ja joudumme näkemään vaivaa jotta löydämme pinnan alla olevat totuudet. Tämän takia myös ihmisessä iho muodostaa ulkokuoren ja estää suoraan näkemästä mistä osista keho on muodostunut ja mitä pinnan alla tapahtuu.
Universumin rakenteiden mallinnus ei rajoitu vain ihmiskehoon, vaan sama rakenne on melko helposti löydettävissä lähes mistä tahansa.
Esimerkiksi aurinkokunnassamme on seitsemän paljain silmin näkyvää suurta taivaankappaletta (Aurinko, Kuu ja viisi lähintä planeettaa) ja niiden lisäksi kolme planeettaa jotka ovat normaalin näkökykymme ulottumattomissa (tässä yhteydessä Pluto lasketaan edelleen planeetaksi vaikka virallinen tieteen antama luokittelu onkin tainnut muuttua). Sama kymmenen ulottuvuuden malli toistuu siis myös lähiavaruudessamme. Lisäksi ihmisen ja aurinkokunnan rakenteen väliltä voidaan löytää lukuisia yhteneväisyyksiä. Esimerkiksi ihmiskehossa (miehellä) on 248 osaa, Pluton kiertoaika Auringon ympäri on 248 vuotta ja tärkeissä vanhoissa meditoinneissa teksti sisältää usein 248 sanaa.
Jokainen kehon solu ja osa uusiutuu myös seitsemän vuoden välein. Käytännössä synnymme siis jatkuvasti uudelleen ja kehossamme ei ikinä ole mitään seitsemää vuotta vanhempaa. Aivan samalla tavoin kuin koko maailma on jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa.
Tai oletko tullut ajatelleeksi sitä miksi maapallolla on juuri seitsemän selkeästi näkyvää suurta merta ja seitsemän mannerta? Tai miksi musiikissa on seitsemän nuottia ja sateenkaaressa seitsemän väriä?
”Loi omaksi kuvakseen” onkin siis vain vertauskuva ja käytännössä täydellinen kartta ymmärtämään tätä moniulotteista maailmaa jossa elämme. Tämän jälkeen on helppoa ymmärtää sekin miksi jotkut uskonnot ovat kieltäneet piirtämästä keskushenkilöstään kuvaa. Aika vaikeaahan kaiken kattavan kymmenulotteisen kuvan piirtäminen olisikin.