Kuinka monta ystävää sinulla on? Tämähän on melko yleinen pohdinnan aihe näin Facebookin ja muiden vastaavien palvelujen aikana. Jotkut saattavat jopa ajatella, että hänellä olevien virtuaaliystävien määrä voisi jotenkin vaikuttaa omaan arvoon tai tärkeyteen. Ehkäpä on tärkeää, että ystävälista on mahdollisimman pitkä?
Entä kuinka tärkeitä nämä ystävät ovat sinulle todellisuudessa? Ovatko he vain virtuaaliystäviä vai vietätkö oikeasti heidän kanssa aikaa myös kasvotusten? Kiinnostavatko ystäviesi asiat todella?
Usein ymmärrämme ystävyyden kovin kevyesti. Pidämme ehkä jopa hyvänpäivän tuttuja ystävinä, vaikka emme oikeasti tiedä henkilöistä juuri mitään – tai heidän tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ei ole meille mitään käytännön merkitystä. Saatamme ajatella, että ainoastaan todella tärkeillä eli rakkailla henkilöillä on oikeasti merkitystä.
Henkiset lait kuitenkin kääntävät tämän(kin) määritelmän nurinpäin. Jo perusohjeena on “rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi”. Tässä siis suoraan ja selvästi käsketään rakastamaan kaikkia eikä vain valitsemaan joitakin yksittäisiä henkilöitä. Vaikka kaikkien ihmisten kanssa ei tarvitsekaan olla tekemisissä, on heitä silti rakastettava.
Samoissa määritelmissä ystävyys otetaan äärimmäisen vakavasti. Vaikka rakastaisit kaikkia, sinulla voi olla vain hyvin rajallinen määrä ystäviä. Ystäväksi lasketaankin ainoastaan henkilö, jonka puolesta olisit valmis tekemään ihan mitä tahansa. Siis aivan mitä tahansa. Ystävykset ovat keskenään niin tiiviissä sidoksissa, että he ajattelevat aina ensisijaisesti toistensa etua. Jos ystäväsi kohtaa mitä tahansa ikäviä tilanteita tai ongelmia, sinun tehtäväsi on tarvittaessa uhraudutua ja tehdä mitä ikinä tarvitaankaan jotta ystäväsi pelastuu tai hänen ongelma ratkeaa. Tämä on todella suuri vaatimus. Itse asiassa ystävyys määritellään mm. Zoharissa kaikista korkea-arvoisimmaksi ja samalla myös vaativimmaksi ihmissuhteeksi.
Samassa tekstissä kerrotaan, että henkilön tulee olla todella kiitollinen ja onnellinen, jos hänellä on yksi ystävä. Tällöin hänen on ymmärrettävä jo tehneensä todella paljon oikeita asioita, joilla hän on ansainnut ystävänsä. Jos jollakin on kaksi ystävää, kyse on jo hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta ja henkilöstä.
Kuinka monta ystävää sinulla on tämän määrittelyn mukaan? Entä millaiselta luulet tällaisen ystävyyssuhteen tuntuvan – olisitko sellaiseen valmis?
Anteeksiantamisen taidosta kirjoitit. Eikö anteeksiantaminen ole yksilön sisäinen prosessi. Ihminen, jolla on anteeksiantamus, ei tuomitse muita. Kaikilla ihmisillä on oikeus sisäiseen anteeksiantamukseen, riippumatta siitä miten joku toinen hänet tuomitsee. Toisen ihmisen lupaama anteeksianto tai anteeksiantamattomuus ei ole vapautus eikä tuomio. Ihmisen itse tulisi ymmärtää tekonsa ja kyetä se hyväksymään ja selvittää sen merkitys itsellensä ja toisille ihmisille. Sanallinen anteeksipyyntö edustaa muodolista pahoittelua. Sanallinen anteeksipyyntö voi myös tarkoittaa tekojensa vastuun siirtämistä teosta kärsimään joutuneen vastuulle ja sitä en pidä hyväksyttävänä. Vaikka ei anna myöntävää vastausta tähän, se ei tarkoita anteeksiantamattomuutta. Se tarkoittaa vastuun antamista tekijälle itselleen. Se, että saako joku ihminen tekonsa anteeksi on häneen omassa vallassaan. Jos on pahasti tärvellyt ihmistä tai hänen omaisuuttaan, anteeksipyyntö ei korvaa menetyksiä. Se että ihmisellä on anteeksianto ei tarkoita sen hyväksymistä, että minulle saa tehdä pahaa. Tahalliseti vahinkoa tekevällä ei ole anteeksiantoa,vaan hän hakee vpautusta syyllisyydestä oikeuttamalla toisen tuomitsemisen ja jopa rankaisemisen siitä, että hän itse tekee pahaa. Se joka ymmärtää, ymmärtää sanomattakin, mutta joka ei sanomatta ymmärrä, hänelle sanomisestakaan ei ole hyötyä.