Kesällä vuoden negatiivisimpaan aikaan usein luemme ja kuulemme muistutuksia tarinasta Israelin kansan matkasta erämaassa. Tarinassa israelilaiset olivat vapautuneet Egyptin orjuudesta ja he kulkivat erämaassa kohti Israelia. Kertomuksesta käy ilmi, ettei matka ollut suoraviivainen. Matkasta todetaan mm. se, että pysähdyksiä oli kaikkiaan 42 ja matka kesti 40 vuotta. Lisäksi pysähtymispaikat luetellaan tarkasti. (Tämä kertomus päättää neljännen Mooseksen kirjan.)
Henkisyyden perussäännöt käskevät esittämään jatkuvasti kysymyksiä, jotta varsinainen ajatus ja opetus on mahdollista löytää vertauskuvallisen ja kauniin, mutta sinänsä tolkuttoman kertomuksen taustalta. Kertomuksessahan ei sinänsä ole järkeä. Jos katsomme tapahtumapaikkoja kartalta, välimatka Egyptin ja Israelin välillä on sen verran lyhyt, että senhän voisi vaeltaa muutamissa päivissä. Missään tapauksessa erämaassa ei olisi pakko viettää neljääkymmentä vuotta. Lisäksi on outoa, että jos päämäärä ja matkakohde olivat selviä, miksi ihmeessä joissakin levähdyspaikoissa vietettiin vuosiakin.
Mitä enemmän luemme vanhoja alkuperäistekstejä, sitä selvemmäksi käy se, että mikään mainittu tieto ei ole turhaa. Miltä oudommalta ja järjettömämmältä teksti vaikuttaa, sitä varmemmin siihen on kätkeytyneenä jokin syvällinen merkitys.
Numeroarvosta 42 on kirjoitettu kokonaisia pitkiä kirjoja, joissa sen merkitystä pohditaan eri tasoilla. Jos kirjoitat vaikkapa Googleen kysymyksen ”what is the answer to life, the universe, and everything?”, saat vastaukseksi luvun 42. Lyhyesti sanottuna 42 on luku, joka liittyy päämäärään ja keinoihin siihen pääsemiseksi. Luku 40 puolestaan ilmenee sekä vuosina että päivinä monenlaisissa tilanteissa, joissa halutaan liittyä tähän samaan energiaan.
Mutta ohitetaanpa nämä asiat nyt, ja pohditaan pitkän matkan ja pysähdysten syytä. Tarinassa ei kerrota israelin kansan kulkeneen paikasta A, paikkaan B ja edelleen paikkaan C. Sen sijaan asia on ilmaistu kertomalla heidän saapuneen paikkaan B ja pysähtyneen. Tämän jälkeen he kulkivat paikkaan C ja he pysähtyivät. Tarina ei ole jouhevaa määrätietoista liikkumista vaan päinvastoin töksähtelevää etenemistä ja pysähtelyä. Selkeästi tässä kuvataan jotakin prosessia.
Aikaisemmissa artikkeleissa olemme todenneet, että kun ajattelemme ja pyydämme jotakin, universumi toteuttaa pyynnön heti. Tämän jälkeen seuraa vaihtelevan pituinen jokaisen omista tekemisistä riippuva ajanjakso ennen kuin kyseinen asia ilmestyy fyysiseen ulottuvuuteen normaaleilla aisteilla havaittavaksi.
Olet varmasti huomannut tämän monella tavalla itsekin. Riittää että ajattelet herkullista ruokaa ja tunnet jo olosi hyväksi, ja saatat jopa tuntea kuolan alkavan erittyä suussasi. Vaikka et ole vielä nähnytkään saati saanut palaakaan tätä herkkua suuhusi, koet jo sen tuoman hyvän olon.
Tai jos ajattelet tulevaa lomamatkaasi, voit jo nähdä mielessäsi itsesi kulkemassa lomakohteen kadulla, tuntea ilmapiirin, aistia tuoksuja ja päästä nauttimaan monenlaisista asioista – vaikka istuisit edelleen kotisohvallasi. Ajatuksen jälkeen tunnelma on heti erilainen. Energiatasolla saat kokemuksen heti.
Vastaavasti ei ole myöskään harvinaista, että varsinainen fyysinen kokemus onkin loppujen lopuksi odotuksiin nähden suoranainen pettymys. Jos vaikkapa innostut valtavasti ja koet suunnatonta hyvää oloa valmistellessasi ystävällesi lahjaa, mikään ei pakota häntä innostumaan sen vastaanotosta. Päinvastoin, hän saattaa jopa kieltäytyä ottamasta lahjaa vastaan. Tai lomamatkallasi saatat kohdata monenlaisia ikävyyksiä, jotka näennäisesti pilaavat ajattelemasi hienot kokemukset. Loppujen lopuksi omissa ajatuksissa eletty tilanne on hyvin usein käytännön kokemusta parempi.
Eikö tämän perusteella voisi sitten tulla siihen lopputulokseen, että kannattaakin vain pysytellä kotisohvalla ja pelkästään ajatella hienoja asioita ja maailmanparantamista – ja jättää käytännön teot kokonaan väliin?
Tästä päästään toiseen henkisyyden sääntöön, joka kertoo, että jokainen asia on aina ansaittava. Jos pyydät ja ajattelet lomamatkaa, saat energiatasolla elämyksen ja kokemuksen heti. Mutta sohvalla makaamalla ja visioimalla et ole vielä tehnyt mitään ansaitaksesi tämän lomamatkan. Tämän vuoksi tarvitaan fyysisiä toimia. Joudut varaamaan matkan, pakkaamaan laukun ja todella matkustamaan lomakohteeseen. Vaikka fyysisen maailman kokemus olisikin vaatimattomampi kuin olit ajatellut, näillä käytännön toimilla ansaitset sen mitä olet jo saanut. Eikä sillä oikeastaan edes ole merkitystä onnistuuko suunnitelman toteuttaminen, olethan jo saanut energian.
Myös aikaisemmin mainittu tarina liittyy ansaitsemiseen. Israelin kansa sai vapauden sillä hetkellä kun he ymmärsivät mitä se tarkoittaa ja kuinka hyvä asia se onkaan. Tällöin he jo tunsivat uuden tilanteen ja elivät sitä mielessään ja ajatuksissaan. Mutta siinä vaiheessa he eivät olleet tehneet mitään ansaitakseen vapautta.
Aina kun vastaanotamme jotakin energiaa ilman että olemme ansainneet sitä, lopputulos on sama. Tilanne tulee tavalla tai toisella päättymään kaaokseen. Vaihtelevanpituinen aika hämärtää tätä syyn ja seurauksen suhdetta, mutta seuraus tulee ennemmin tai myöhemmin. Kaaos ja epäjärjestys omassa elämässä ovatkin tulosta ansaitsemattomasta asioiden vastaanottamisesta. Luonnollisesti jokainen saa koko ajan niin paljon mitä moninaisimpia asioita, että kaiken ansaitseminen on mahdotonta. Kaaostakaan ei siis voi täysin välttää, mutta sitä voi ainakin minimoida ja ymmärtää paremmin.
Tämän vuoksi tarinassa ei haluttu kulkea Israeliin suorinta ja nopeinta reittiä. He halusivat vastaanottaa uuden ja vapaan tilanteen ilman ikäviä sivuvaikutuksia. Tämän vuoksi Israeliin saapumiseen valmistauduttiin huolellisesti ja pääsy haluttiin ansaita. Energia- ja ajatustasolla heillä oli jo kaikki. He olivat jo onnellisia, kaikki oli jo hyvin, he olivat vapaita. Mutta jos he eivät olisi ansainneet uutta tilannetta, sen olisi täytynyt ennemmin tai myöhemmin päätyä kaaokseen.
Elämämme on täynnä prosesseja. Aina kun haluamme jotakin, siihen liittyy prosessi. Mitä suurempia asioita pyydämme ja vastaanotamme, sitä pidempi ansaitsemisprosessi niihin liittyy. Israelilaisten matka kuvastaa heidän siirtymistä kokonaan uudelle tietoisuuden tasolle ja tilaan, jossa heillä oli kaikki mitä he ikinä voivat haluta. Näin suureen muutokseen luonnollisesti tarvitaan jo todella paljon ansaitsemista. Mitä suurempi hyvä olo vastaanotosta seuraa, sitä pidempi on myös ansaitsemisprosessi. Vain käytännön teoilla on mahdollista muovata ajatustason energia pysyväksi hyväksi oloksi.
”Ei ole olemassa onnea, sattumia tai vahinkoja. Eikä myöskään ole palkintoja tai rangaistuksia.” Minäkin uskon näin, että syyn ja seurauksen laki. Mutta yksityinen ihminen voi olla toista mieltä ja on täysin mahdollista joutua, yksityisen ihmisen palkitsemisen tai kostamisen kohteeksi. Esimerkiksi monissa uskonnollisisa herätysliikkeissä on synti ja syytelistoja ihmisiä kohtaan. on paljon ihmisiä ja ryhmiä, joissa tämä ei päde. Jos tutkii yhteiskunnan virallisia asetuksia ja oikeuskäytäntöä, niin syyn ja seurauksen laki ei näytä olevan täällä voimassa ja pidän sitä huolestuttavana, miten asioita tulkitaan jostakin hyvin kapeasta näkökulmasta. Kun katsotaan väkivallan ja sorron määrää maailmassa. En usko ihmisten ansaitsevan tätä. Laki voidaan kirjoittaa ja säätää niin, että se oikeuttaa tämän.
Näyttäisi, että yhteiskunnalliset monet lait menevät tämän ulkopuolelle. Ihmisiä voidaan rangaista teoista, jotka ovat inhimillisiä ja hyviä. Viranomaiset esimerkisi yhden surmansa saaneen Erika tytön tapauksessa noudativat asetuksia. Erika-tyttö ei varmaankaan ollut aktiivisesti vaikuttanut syytä omaan surmaansa. Taloudellinen etu ja valtaetu on usein se joka määrää. Miten Erika olisi voinut vaikuttaa siihen, ettei joudu surmatuksi?
Kysyn sinulta Marko vastausta, ohjetta näitä tapauksia ajatellen. Miten syyn ja seurauksen laki toimii täällä. Mitä tapahtuu heille, jotka toimivat vastoin tätä lakia. laki näyttäisi olevan tämän luonnolisen syyn ja seurauksen lain yläpuolella. Mitä taphtuu sille ihmiselle, jonka kohdalla katkeaa yhteys syyn ja seurauksen lakiin, eikä hän voi sitä estää?
Hei Lumira,
Tosiaankin valtaosa meistä tarkastelee maailmaa hyvin rajoittuneesti ja syyn ja seurauksen lain tunnistaminen voi tuntua lähes mahdottomalta. Kyseessä on kuitenkin laki, joten se ei valikoi kohteitaan tai tilanteita. Laki toimii aina samalla tavalla. Emme voi koskaan täysin tuntea toisten henkilöiden tai yhteisöjen tilanteita, joten ulkopuolisten on lähes mahdotonta ymmärtää millainen tapahtumaketju kenenkin tapauksessa on johtanut näkemiimme seurauksiin. Tästä syntyy helposti mielikuva sattumanvaraisesta maailmasta täynnä epäoikeudenmukaisuutta. Universumi ei kuitenkaan välitä moraalista tai arvioi tekojemme hyvyyttä. Se kunnioittaa vapaata tahtoamme tehdä juuri sellaisia valintoja kuin haluamme – ja tuo valintojen mukaisia seurauksia.
Olen samaa mieltä, että tämän päivän yhteiskunnan lait eivät ole lainkaan linjassa universaalien lakien kanssa. Toki jotakin ohjausta on syytä olla, mutta kun alamme todella ymmärtää, että kenenkään kohtaamat seuraukset eivät lopulta voi olla riippuvaisia ihmisten toisilleen säätämistä laeista, nämäkin yhteiskunnalliset lait tulevat varmasti hyvin pian muuttumaan. Ennenkaikkea meidän tulisi päästä eroon luontaisesta tavasta tuomita toisia henkilöitä ja halusta rankaisuun – ja keskittyä näkemään jokaisen henkilön keskeneräinen muutosprosessi ja tukea henkilöä tässä kasvussa. Voimme toki yrittää keinotekoisesti vaikuttaa tapahtumaketjuihin ja jollakin tasolla viivyttää lopputulosta, mutta laki toteutuu aina.
Kukaan ei pääse tätä lakia pakoon muutoin kuin tekemällä jatkuvaa henkilökohtaista muutosta. Esimerkiksi ikävien tekojen seurauksia voi välttää ainoastaan parantamalla omia tapojaan. Kun henkilö ymmärtää negatiivisen tekonsa ja ryhtyy tämän jälkeen tekemään korjaavia toimenpiteitä ja etsimään parempaa versiota itsestään, seuraukset eivät todennäköisesti löydä ainakaan täydellä voimalla enää perille. Mitä suurempi muutos on, sitä varmemmin menneisyyden painolastit tulevat kuitatuksi.
Minun näkemykseni on aina ollut että jokainen ihminen on itselleen tärkeä ja olen siten itselleni tärkein ihminen ja samoin myös suon saman jokaiselle. Ihminen, jolla on sisäinen anteeksiantamus ja nöyryys , kunnioitus elämää kohtaan, ei tuomitse. Tuomitsemisesta ei ole hyötyä ihmiselle, joka ei ymmärrä tekoaan tai joka todella haluaa käyttää toisia hyväkseen ja haluaa tuottaa kärsimystä ja kokee itsensä voimakkaaksi juuri sillä, että näkee kun lähimmäinen kärsii. Tälle tyypille on suurin kärsimys, jos ei näe lähimmäisen kärsivän tekojensa tähden. Ja hän lopulta vihaa ihmistä, jolle on tehnyt vahinkoa ja näkee syylliseksi tekoihinsa ja tekee siksi yhä enemmän pahaa. Ei hän kadu tai hyvitä vahinkojaan. Se on myös tietoinen ja harkittu valinta.
Pahoittelen etten ole pystynyt lukemaan taas viestejäsi. Minulle tuli tietämättömyydestä johtuen vahinko. Internet operaattorin tarjoama laajakaistapalvelu, joka toimi kuin troijan hevonen kaappasi tietokoneen käyttöönsä ja lukittui estämään uuden laajakaistayhteyden muodostamisen. Se on taloyhtiön huoneistokaista, joka estää kansalaiselta oikeuden omaan tietoneensa hallintaan senkin jälkeen vaikka sopimus lopetetaan. Järkyttää nähdä tämä vallan ja rahanhimo, että asiakkuutta pidetään pakolla. ja se ei ole edes laillista. Tämä on kaikkien asiakassuhdesääntöjenkin vastaista, puhumattakaan ihmisen kohtelusta henkilökohtaisella tasolla. On rikos ihmisyyttä vastaan, ei kukaan ihminen ansaitse tällaista kohtelua.
Kiitän sinua Marko suuresti ihanasta vastauksestasi ja hyvää kesää sinulle.
Lumira