Mukavuusalue

Usein kuulee puhuttavan mukavuusalueesta, mutta lopulta hyvin harvat ovat pohtineet mitä se omalla kohdalla voisi edes tarkoittaa. Useinhan mukavuutena ymmärretään sellaiset asiat, jotka ovat jo hyvin ja järjestyksessä. Jos jossakin elämänalueella on kaoottisuutta tai epäjärjestystä, tällaiset asiat puolestaan mielletään usein epämukaviksi.

Mutta mitä mukavuusalue lopulta oikein voisi tarkoittaa? Kaikenlaiseen kasvuun ja kehitykseen vaaditaan aina jonkin uuden asian tai uuden näkökulman ymmärtämistä tavalla tai toisella. Jos mukavuusalue tarkoittaa tällaista tuttua ja turvallista rajallista aluetta, tällöin kehittymisen ja muutoksen mahdollisuudet ovat tämän alueen ulkopuolella. Miten muka voisit löytää jotakin uutta sellaiselta alueelta jonka jo varmasti tunnet ja jossa ei edes ole mahdollisuuksia uusille tilanteille?

Olet varmasti huomannut, että sinulla on jokaisessa asiassa jonkinlaiset rajat. Tiettyyn pisteeseen asti tekeminen tuntuu mukavalta tai vähintäänkin siedettävältä, mutta rajan ylittäminen herättää pelkoja tai jotakin muita tuntemuksia – ja nämä tunteet pitävät sinut ainakin useimmiten aitauksen sisäpuolella. Rajat ovat jokaisella erilaisia, mutta ne useimmiten silti jossakin vaiheessa löytyvät.

Esimerkiksi jollekin henkilölle rajana voi olla viiden euron hyväntekeväisyyslahjoituksen tekeminen. Missään tapauksessa henkilö ei voi antaa kymppiä. Tai joku auttaa mielellään ystäväänsä jossakin tehtävässä tunnin ajan, mutta koko illaksi sitoutuminen on ehdottomasti liikaa. Tai joku voi olla valmis vierailemaan sukulaisten luona kerran vuodessa, mutta kaksi vuosittaista vierailua on jo liikaa.

Hyvin usein sillä ei edes ole merkitystä kuinka paljon meillä on rahaa, aikaa, voimavaroja – aivan mitä tahansa. Silti jokin näkymätön raja määrittelee sen kuinka pitkälle missäkin asiassa on mahdollista edetä.

Kaikki mukavuusalueet eivät edes ole mukavia. Henkilö saattaa vaikkapa asua asunnossa, joka ei enää tunnu lainkaan kodilta. Silti pysymällä tällaisessa asunnossa hän voi välttää uuden kodin etsimisen, muuttamisen ja muun vaivan. Silti hän saattaa saman aikaisesti toistaa itselleen ja ystävilleen kuinka tyytymätön hän on kotiinsa ja haluaisi päästä jonnekin muualle.

Tai joku saattaa tunnistaa, ettei hänen ystäväpiirinsä ole sellainen joka edistäisi oikeanlaisia asioita. Mutta nykyisten ystävien kanssa on ehkä mahdollista yhdessä voivotella epätyydyttävää tilannetta ja yhteisesti todeta, kuinka huono tuuri itsellä on ja kuinka kaikenlaiset olosuhteet ovat omaa itseä vastaan. Joku uusi tuttavuus saattaisi tuoda aivan uudenlaisia keskustelunaiheita ja ideoita, mutta uuteen henkilöön tutustuminen tuntuu liian työläältä tai pelottavalta.

Tai kenties joku kärsii heikosta taloudellisesta tilanteesta, mutta hänelle on huomattavasti helpompaa jatkaa nykyisellään, ja ehkäpä vielä syytellä tilanteestaan muita – sen sijaan että hän lähtisi aktiivisesti etsimään uudenlaisia mahdollisuuksia ja rahasuonia.

Mukavuusalue tarkoittaakin kaikenlaista tyytymistä vallitseviin olosuhteisiin ilman todellista halua paremmasta tilanteesta. Jos nykytila ei ole halutunlainen, vastauksia ja tarpeellisia muutoksia kannattaa lähteä etsimään tutun ja turvallisen alueen ulkopuolelta. Se toki tuntuu pelottavalta tai jollakin tavoin arveluttavalta – se on aivan normaalia. Mutta toisaalta mitä menetettävää sinulla olisi? Jos jokin perinpohjin tietämäsi asia ei tunnu hyvältä, voit aivan hyvin antaa mahdollisuuden jollekin uudelle vaihtoehdolle ja seurata mitä tämän jälkeen tapahtuu.

Tämän vuoksi useat opettajat ja mentorit etsivät kaikissa asioissa oppilaidensa rajoja ja pyrkivät venyttämään niitä pidemmälle. Siksi he aina pyytävät tekemään tai antamaan enemmän kuin mitä itsekukin tuntee ehdottomaksi ylärajakseen. Tällaisessa tilanteessa pelot ottavat helposti vallan, joten onkin oleellista aina muistuttaa itselleen miksi tällaisia tekoja tehdään. Rajojen ylittäminen on äärimmäisen tehokas tapa poistaa kyseisiä pelkoja ja avautua aivan uusille mahdollisuuksille. Pienillä askeleilla aloittaminen johtaakin useimmiten hyvin nopeasti tilanteeseen, jossa oma muutos on todella helppo huomata. Lähes kaikki hämmästelevätkin jossakin vaiheessa, miten paljon heiltä olisi jäänyt kokematta ja elämättä, jos he olisivat jatkaneet entisellä rajoittuneella mallilla.

Useimmiten muutokset tapahtuvat vasta silloin, kun pelko paikoilleen jämähtämisestä ylittää muutokseen liittyvän pelon. Kannattaa kuitenkin suorastaan etsiä keinoja uusista asioista innostumiseen ja mahdollisuuksia oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumiseen. Vain sillä tavoin uudet asiat pääsevät ilmestymään ja muutokset tapahtuvat mahdollisimman nopeasti.

Minkä oman elämäsi rajan puhkaiset ensimmäisenä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *