Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2014

Avioliitto

Ajattelun voima, Universaalit lait, , , ,

Avioliittokeskustelu on tämän päivän sana. Erilaisia mielipiteitä on perusteltu niin Raamatulla kuin muillakin vanhoilla ikiaikaisilla teksteillä yleisten perinteiden lisäksi. Mutta tässäkin aiheessa on tainnut unohtua alkuperäisten termien syvällinen ymmärrys ja tämän vuoksi keskustelu on ollut melkoisen huteralla perustalla.
Kukaan ei varmasti kiellä etteikö vaikkapa Raamattu kertoisi avioliiton yhteydessä miehestä ja naisesta. Mutta oletko sinä miettinyt mitä ovat nämä jatkuvasti toistellut “mies” ja “nainen”?

Mitään tekstejä ei ainakaan ole syytä ymmärtää vain kirjaimellisesti. Kaikki todelliset viisaudet ja viestit on aina kätketty useisiin erilaisiin kerroksiin monenlaisten vertauskuvien ja koodisanojen taakse. Ensimmäinen syy yleisiin epäselvyyksiin on varmasti seurausta alkuperäisen tekstin epätarkasta kääntämisestä. Itse asiassa tekstejä on valitettavasti hyvin vaikea enää ymmärtää minkään käännöksen jälkeen. Esimerkiksi alkuperäisessä hepreankielisessä Raamatussa osa teksteistä on erikokoisilla kirjaimilla, joidenkin sanojen välissä on normaalia pidempi välejä, tai joidenkin kirjaimien päällä oli ylimääräisiä palloja tai muita erikoismerkkejä. Lisäksi alkuperäiseen koodaukseen kuuluu vahvasti idea numerologiasta. Jokaisella kirjaimella on tietty numeroarvo ja jos kahdelle eri sanalle muodostuu sama numeroarvo, kyseiset sanat tarkoittavat samaa asiaa. Näiden syiden vuoksi tekstien kääntäminen on käytännössä mahdotonta. Käännettävissä ovat ainoastaan epäoleelliset ja yleensä täysin järjettömät pinnalliset tarinat joista on hyvin vaikea hyötyä. Aina kun haluamme ymmärtää todellisen sanoman, meidän on tulkittava alkuperäisiä tekstejä.

Mitä sitten miehestä ja naisesta kerrotaan? Ensinnäkin sanat eivät varsinaisesti edes tarkoita miestä ja naista, vaan mies- ja naispuoleista. Esimerkiksi englanninkielessä nämä vastaavat sanat olisivat male ja female – eikä suinkaan man ja woman.

Raamattuhan kertoo käytännössä lähestulkoon ainoastaan erilaisten energioiden hallitsemisesta. Näillä energioilla on erilaisia koodisanoja. Osa energioista on miespuolista ja osa naispuolista. Miespuolisuus edustaa aina antamista, positiivisuutta ja oikeanpuoleista tilaa tai ominaisuutta. Naispuolisuus on luonnollisesti tämän vastakohta, eli vastaanottamista, negatiivisuutta ja vasemman laidan energiaa. Suomenkielisessä Raamatussa tarinoissa esiintyvät mies ja nainen eivät siis tarkoita välttämättä lainkaan ihmisiä, vaan minkä tahansa asian molempia äärilaitoja. Kyseinen asia on mahdollista ymmärtää täysin ainoastaan vastakohtien ja tasapainon avulla.

Kun sanojen taustaa ja toistumista eri tilanteissa tarkastellaan enemmän, voidaan huomata että ne liittyvät myös oleellisesti maailman ja ihmisen luomiseen. Kirjaimellinen tarinahan kertoo, että ensin luotiin Aatami ja hän edusti kaikkea. Myöhemmin Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta eli hyvin pienestä osasesta. Tästä huomataan se, että Aatami ja samalla miespuolinen energia edustaa alkuperäistä luotua maailmaa ja kaikkea olemassaolevaa. Eeva ja naispuolinen energia puolestaan on vain jälkikäteen luotu hyvin pieni osa tästä todellisesta maailmasta.

Termit mies ja nainen edustavat näitä erilaisia ulottuvuuksia. Mies on suuri kokonaisuus, joka pitää sisällään kaiken. Nainen on pieni osa tästä ja käytännössä edustaa fyysistä ulottuvuutta – eli tätä maailmaa jota voimme havannoida fyysisillä aisteillamme. Miespuoliseen maailmaan liitymme ajatusten, mielen ja tunteiden avulla. Ihminen on luotu kuvastamaan tätä maailman rakennetta ja siksi ainoastaan naisella on liityntäpinta tähän ulottuvuuteen ja kyky synnyttää uutta elämää fyysiseen maailmaan.

Miehen ja naisen välinen avioliitto pyrkii havainnollistamaan tätä usean eri ulottuvuuden mallia. Elämä pelkästään fyysisessä ulottuvuudessa on mahdotonta ilman että ammennamme ideoita, opastusta ja elinvoimaa näkymättömistä ulottuvuuksista. Mitä enemmän pystymme ylläpitämään tätä henkistä yhteyttä ilman että fyysinen maailma saa liikaa valtaa, sitä helpompaa tasapainoinen ja onnellinen elämä on. Tämän vuoksi avioliitto eli tällaisen jatkuvan yhteyden saavuttaminen on tavoiteltavaa ja siihen kannustetaan.

Erilaisina aikoina jokainen tarvitsee erilaisia apuvälineitä ja erilaista ymmärrystä jotta kehittyminen uudelle ja korkeammalle ymmärryksen tasolle on mahdollista. Raamatun teksteissä tätä kehitystä kuvataan usein avioliiton solmimisella, puolison vaihtamisella tai jopa tasapainoiluna useiden puolisoiden kanssa. Mikään näistä ei siis kuvaa kahden ihmisen välistä parisuhdetta, vaan matkaa jonka jokainen meistä joutuu tekemään opiskellessaan elämää ja tämän maailman toimivuutta ja lainalaisuuksia.

Toisaalta Raamattu kertoo vertauskuvilla myös sielunvaelluksista ja siitä, että jokainen sielu jakautuu aina kahteen osaan tässä fyysisessä ulottuvuudessa. Myös näistä sielun osista käytetään vertauskuvia mies ja nainen. Kun kumpikin näistä puoliskoista on oppinut riittävästi ja toteuttanut riittävästi tarkoitustaan, nämä puoliskot voivat kohdata ja liittyä jälleen yhteen. Tämä on pitkä ja haastava prosessi ja puoliskot saattavat etsiä toisiaan useiden elämien ajan ennenkuin kaikki olosuhteet ovat kohtaamiselle otollisia. Kun kohtaaminen lopulta tapahtuu, tämän jälkeen puoliskot liitetään ikuisesti yhteen energiatasolla tietyillä meditoinneilla. Myös tästä tapahtumasta käytetään avioliittoilmausta.

Huomattavaa on se, että missään vaiheessa tekstit eivät ota kantaa siihen kuinka näiden energioiden tulisi ilmentyä tässä fyysisessä maailmassa. Käytännössä joka ikinen meistä on hyvin monenlaisten energioiden yhdistelmä ja tämän hetkinen sekoitus vastaa sitä mitä juuri tässä elämässä tarvitaan. Jokainen sielu tai oikeastaan sielun puolikas voi ottaa itselleen juuri sellaisen muodon kuin minkä se tunnistaa parhaiten edistävän sitä kokemusta jota se juuri nyt on hakemassa. Useimmiten nämä puolikkaat säilyttävät saman sukupuolen toistuvien elämien aikana. Pääsääntöisesti siis miespuolinen osa ilmestyy valtaosaan elämistään miespuolisena henkilönä, mutta jos johonkin kokemukseen naispuolinen ilmentymä onkin sopivampi, mikään ei estä sielua valitsemasta niin.

Maailma alkaa jo olla niin vanha, että tällaisten aivan uusien ja perinteisiin nähden outojen kokeilujen määrä selkeästi näyttää olevan lisääntymässä. Kaikkien sielut haluavat siirtyä vauhdilla kehityksessä eteenpäin ja kokeilla rohkeasti monenlaisia uusia asioita. Enää ei ole harvinaista kuulla henkilöistä, jotka ovat hämillään vaikkapa siitä että he eivät tunne olevansa oikean sukupuolen kehossa. Näissä tapauksissa täytyy tosiaan muistaa fyysisen maailman olevan vain illuusiota emmekä voi mitenkään päältäpäin katsomalla sanoa millaista energiaa kukakin kantaa sisällään ja minkä sukupuolen kumppani hänelle olisi sopivin juuri tähän hetkeen.

Raamattu ei ota sanallakaan kantaa fyysisessä maailmassa tapahtuvaan avioiliittoon. Se kertoo siis vain energioiden hallitsemisesta ja kannustaa liittämään tämän fyysisen ulottuvuuden näkymättömään ajatusten maailmaan hallitusti ja tasapainoisesti. Ilman tällaista tasapainoa seurauksena on aina jonkinlaista negatiivisuutta ja ei-toivottuja seurauksia. Tämän vuoksi teksteissä kahden samanlaisen energian yhdistäminen saattaa olla suoranainen “kauhistus”. Aivan vastaavista syistä myös mm. tiettyjä ruokia kielletään syömästä, tiettyjä eläimiä käsketään uhraamaan ja joitakin vaatemateriaaleja ei saa yhdistää. Nämäkin ruuat, eläimet ja materiaalit edustavat erilaisia energioita ja teksti yrittää opettaa tekemään jokaisessa tilanteessa mahdollisimman optimaalisia valintoja.

Tätä mallia myös Jeesus opetti. Hän toisti jatkuvasti periaatetta, jonka mukaan reitti Jumalan luokse tapahtuu vain pojan kautta. Kun tekstejä luetaan tarkemmin, ilmaus “poika” tarkoittaa juuri näitä näkymättömiä ulottuvuuksia, jotka ovat tämän fyysisen maailman ja alkuperäisen kaiken luoneen puhtaan alkuenergian välissä. Jeesus ei siis yrittänyt nostaa itseään erityisasemaan, vaan pyrki opettamaan kaikille israelilaisille sitä miten kuka tahansa voi olla Jumalan poika ja omaa tietoisuutta ja ymmärrystä kehittämällä nousta koko ajan ylemmille tasoille. Väline tähän työhön ei ole keskittyminen illuusiomaailmaan, vaan rajaton ja ehdoton rakkaus joka yhdistää meitä jokaista kaikista syvällisimmällä tasolla ja jossa olemme kaikki yhtä.

Ajatteletko lapsia?

Ajattelun voima, Universaalit lait

Päivittäisissä keskusteluissa pohditaan jatkuvasti lasten etua. Lasten hyvinvoinnilla voidaan yrittää perustella niin homoliittojen kieltämistä kuin käytännössä mitä tahansa asiaa. Lähtökohtaisestihan yhteisen hyvän löytäminen ja kaikkien osapuolien huomioiminen on aina hyvä asia. Mutta valitettavan usein keskustelut ovat kaikista hyvistä tarkoitusperistä huolimatta kovin yksipuolisia ja rajoittuneita – eivätkä varsinkaan johda lopputulokseen jota keskusteluissa yritetään saada aikaan.

Ensimmäinen ja ehkä suurin haaste on pystyä keskustelemaan siten ettei keskustelijan oma etu saa valtaa. Onhan nimittäin helppoa päättää itselleen mukavantuntuinen mielipide, jossa omaa ajattelumallia ei tarvitse lähteä kyseenalaistamaan tai astua muuten tuntemattomalle maaperälle etsimään jotakin uutta ja ehkä hieman pelottavan tuntuista totuutta. Valitettavan usein johtavat poliitikot ja muut merkkihenkilöt syyllistyvät tähän ja tämän seurauksena julkisuudessa käytävät keskustelut eivät pohjaudu enää millään muotoa alkuperäisen asian edistämiseen, vaan ainoastaan keskustelijoiden oman mukavuuden ja aseman säilyttämiseen.

Tämän vuoksi halusin tuoda esiin lähestymistavan joka kovin usein unohtuu lasten edusta keskustellessa. Tämä on käytännössä kaikissa vanhoissa teksteissä ilmenevä malli sielunkierrosta ja jatkuvasta uudelleensyntymästä. Ainoastaan tällä mallilla koko maailman olemassaoloa ja elämän tapahtumia on mahdollista ymmärtää. Malli pitää sisällään valtavan verkoston, jonka kautta kaikki asiat liittyvät toisiinsa, ja tämä fyysisillä aisteilla näkemämme “harjoittelukenttä” on vain pieni läpikulkualue. Mitä enemmän opiskelemme tällaista lähestymistapaa ja universaaleja lainalaisuuksia, sitä enemmän tämä maailma ja sen tapahtumat alkavat tuntua ymmärrettäviltä.

Todellinen fyysisillä aisteilla näkymätön maailma on se missä kaikki asiat ovat. Liitymme siihen puoliskoon ajatuksilla, tunteilla ja mielenvoimalla. Siinä ulottuvuudessa ei ole aikaa ja kaikki tapahtuu ajatuksenvoimalla välittömästi. Myös syy ja seuraus ovat tiukasti kiinni toisissaan – seuraus jokaisesta ajatuksesta on välitön. Se on ympäristö, jossa on helppoa oppia nopeasti tekemään ainoastaan positiivisia asioita – onhan syyn ja seurauksen suhde niin ilmeinen. Tämä saattaa kuulostaa ideaalilta maailmalta, mutta siinäkin on yksi vika.

Jotta voisimme täysin tietää minkä tahansa asian, on siitä koettava erilaisia puolia. Ilman sairauksia on mahdotonta ymmärtää mitä terveys tarkoittaa – tai ilman köyhyyttä ei rikkauskaan tarkoita mitään. Tämän vuoksi tämä fyysinen maailma on olemassa. Täällä meillä on mahdollisuus hankkia ymmärrys omien tekemisten avulla ja aikaavievillä prosesseilla myös sellaisiin asioihin joiden tekeminen ajattomassa ja aineettomassa maailmassa on mahdotonta.

Jokainen määrittelee ja valitsee hyvin tarkasti oikeanlaiset olosuhteet elämälleen ennen syntymäänsä. Näitä valintoja ovat vaikkapa perheenjäsenet, syntymäpaikka ja -aika, erityiset lahjat ja vastaavasti myös haasteet – eli kaikki ne asiat joita tarvitaan jonkin uuden ja tärkeän kokemuksen saavuttamiseen. Koska syntymän jälkeen emme enää suoraan muista tekemiämme valintoja, jotkut olosuhteet ja ympärillä olevat perheenjäsenet heidän edustamine piirteineen voivat tuntua todella oudoilta. Onneksi aina kun kykenemme olemme avoimia ja seuraamaan universumin lähettämiä viestejä, saamme näistä aikaisemmista valinnoista jatkuvasti monenlaisia vihjeitä jotka opastavat oikeanlaisiin tilanteisiin tekemään juuri oikeita asioita.

Valinnoissa lähtökohtana on aina se, että tarpeelliset asiat näyttävät puuttuvan. Jos tarkoituksenamme on kokea tietynlaisia asioita vanhempiemme kanssa, ehkä valitsemme vanhemmat jotka eivät luonnostaan osaa ilmaista juuri näitä piirteitä. Tai jos tehtävämme on aikaansaada koko maailmaan suuri muutos, ehkä valitsemme syntymäolosuhteet niin, että tämän asian tekeminen näyttää aivan mahdottomalta. Tämän jälkeen voimme tietoisesti tehdä muutoksia ja askel askeleelta luoda uusia olosuhteita ja tilanteita.

Jos joku päättää vaikka syntyä kehitysvammaisena, vaikeasti sairaana, keskelle sotatannerta tai kotiin, jossa on tietynlaisia ongelmia perheenjäsenten välillä, on kaikella tällä jokin tärkeä syynsä. Mitään sattumiahan ei ole olemassa. Näihin olosuhteisiin syntynyt henkilö tarvitsee tämän elämän tarkoitukseensa juuri nämä ympärillä olevat ja tarkasti valitut yksityiskohdat.

Usein meillä on tarkka mielikuva siitä kuinka toisten henkilöiden asioiden tulisi sujua. Olemme parhaita asiantuntijoita määrittelemään millaisiin normeihin ja sääntöihin toisten henkilöiden tulisi mukautua. Mutta näissä tilanteissa lähes aina unohdamme sen, että kukaan meistä ei millään voi tietää tai edes arvailla sitä mitä toiset henkilöt ovat tulleet tähän maailmaan kokemaan. Mistäpä voisit vaikkapa tietää, että lapselle olisi parempi jos vanhemmat olisivat jonkin tietyn muotin mukaisia? Lapsihan on nimenomaan saattanut odottaa pitkään vaikkapa tietynlaisen kahden isän muodostaman perheen ilmestymistä perinteisen perhemallin sijaan. Tai rauhallisen ja tasapainoisen perheen sijasta lapsi saattaa tarvita koettavakseen vaikkapa väkivalta- tai alkoholiongelmista kärsivän perheen.

Tämä ei missään tapauksessa tarkoita sitä, etteikö meidän tulisi puuttua tilanteisiin jos joku on vaarassa tai muutoin selkeästi avuntarpeessa. Mutta oleellista on se, ettei kenenkään tulisi olettaa mitään toisten henkilöiden elämästä ja olosuhteista eikä varsinkaan pyrkiä vain tekemään itselleen mukavia ratkaisuja. Toisen henkilön parhaan mahdollisen edun toteutumisen ymmärtäminen on äärimmäisen vaikeaa eivätkä siinä auta mitkään diplomit, tutkinnot tai tutkimusaineistot. Jos oikeasti haluat kieltää toiselta henkilöltä jotakin tai ottaa häneltä jonkin haastavan tilanteen pois, saatat estää häntä toteuttamasta jotakin hyvin tärkeää tehtävää josta koko maailman kehitys on riippuvainen.

Näihin asioihin ei voi säätää yleisiä käytäntöjä tai lakeja. Jokaisen velvollisuutena on koko ajan oppia ymmärtämään enemmän maailmaa ympärillään ja nähdä paremmin mitä kukin tarvitsee. Tässä työssä kiellot, määräykset tai perinteet eivät auta, vaan onnistuminen ja menestys on suoraan verrannollinen siihen kuinka hyvin pystyt avaamaan oman sydämesi kaikille kohtaamillesi henkilöille.

Loi omaksi kuvakseen

Universaalit lait

Näissä artikkeleissa toistetaan jatkuvasti sitä, ettei vanhoja henkisyyden tekstejä saa ikinä ymmärtää kirjaimellisesti. Kaikki asiat ilmaistaan niissä aina vertauskuvien tai erilaisten koodattujen ilmausten avulla. Tällä tavoin pelkän sanasta sanaan lukemisen ja ulkoaopettelun sijasta voimme ansaita ymmärryksen opiskelemalla ja pohtimalla tekstien todellista sisältöä. Vain näin saavutettua ymmärrystä on mahdollista hyödyntää tosielämässä ja tämän päivän arjessa.

Yksi esimerkki tällaisesta lyhyestä vertauskuvailmaisusta on heti Luomiskertomuksen alussa oleva maininta “loi omaksi kuvakseen”. Kautta historian useat osuuden lukeneet ovat varmastikin ymmärtäneet tämän kirjaimellisesti ja siksi tätä kaiken luonutta voimaa usein kuvataankin esimerkiksi taiteessa hyvin ihmisen kaltaisena ja usein vielä miespuolisena. Mutta koska kaikki on vertauskuvaa, pohditaanpa hieman mitä tämä ilmaus voisi tarkoittaa. Tästä aiheestahan voisi kirjoittaa kokonaisia kirjoja, joten tämä pohdinta on vain hyvin kevyttä pinnan raapimista.

Tiede vahvistaa jo tänä päivänä suuren osan siitä mitä vanhat henkisyyden tekstit ovat kertoneet tämän maailman rakenteesta jo vuosituhansia sitten. Uusia todisteita löytyy myös jatkuvasti lisää havainto- ja mittausmenetelmien tarkentuessa.

Sekä vanhat tekstit että tiedemiehet ovat mm. yhtä mieltä siitä, että maailmassa on kaikkiaan kymmenen pääulottuvuutta, joista kolme on selkeästi erillään ja kaukana seitsemästä muusta. Lisäksi näistä erilaisista vyöhykkeistä tai kerroksista kuusi on suoraan sidoksissa toisiinsa – yksi keskimmäinen ulottuvuus yhdistää viisi muuta toisiinsa. Näistä kuudesta ulottuvuudesta kaksi on selkeästi positiivista ja kaksi negatiivista – tai toisella tavalla ilmaistuna kaksi liittyy antamiseen ja kaksi vastaanottamiseen. Näillä ulottuvuuksilla on eri lähteissä erilaisia samaa asiaa tarkoittavia termejä, esimerkiksi sefirah tai chakra.

Ihmisen kehossa luku kymmenen ilmenee selkeästi sormien ja varpaiden määränä. Samoin kapea kaula saa aikaan sen, että kaukana maasta eli jaloista olevat pään muodostavat osat ovat selkeästi erillään muista kehon osista. Keskikeho edustaa edellä mainittua ulottuvuutta, joka yhdistää toisiinsa viisi muuta ulottuvuutta. Näitä viittä ulottuvuutta edustavat kaksi kättä, kaksi jalkaa ja sukupuolielimet. Vasen käsi ja jalka edustavat negatiivista tai vastaanottavaa energiaa ja vastaavasti oikeanpuoleiset positiivista ja antamisen energiaa. Jalkaterät ovat kosketuspinta tähän fyysiseen maailmaan ja muodostavat seitsemännen ulottuvuuden.

Keskikeho edustaa näiden erilaisten energioiden välistä tasapainottavaa osaa. Keskikeho mm. käsittelee syömämme ruuan ja tarjoaa energiaa kaikille kehon osille – ja samoin keuhkot, sydän ja lukuisia muita elintärkeitä osia sijaitsee keskikehossa. Tämä ulottuvuus kuvaa tasapainoa vastaanottamisen ja antamisen välillä. Kehomme ei ikinä käytä kaikkea saamaansa energiaa, vaan osa siitä palautuu aina kiertoon. Esimerkiksi emme hyödynnä kaikkea happea jota hengitämme sisään, vaan osa hapesta vapautuu takaisin lähes välittömästi uloshengityksessä. Samoin malli toistuu vaikkapa verenkierrossa. Osa verisuonista kuljettaa verta sydämestä poispäin, osa takaisin kohti sydäntä ja kolmansissa tapahtuvat varsinaiset yhteydet kudosten kanssa. Ja luonnollisestihan myös osa ruuan ja juoman sisällöstä jää aina hyödyntämättä.

Ihmisen perusominaisuutena on halu saada monenlaisia asioita vain itselleen. Veri kuvastaa monella tasolla tätä piirrettä. Sama veri kiertää kaikissa kehon osissa ja se on väriltään punaista. Punainen on väriasteikolla hyvin hidasta värähtelyä ja ilmaisee vahvaa halua vastaanottaa ilman antamista muille. Tämä on helppo huomata vaikkapa kun nautimme atearialla punaista lihaa. Kestää todella pitkään ennenkuin kehomme pystyy sulattamaan punaisesta lihasta tehdyn ruuan hyödynnettävään muotoon. Verenkiertoon oleellisesti liittyvä sydän onkin kuvaannollisesti keskilinjan sijasta kehon vasemmalla ja siten negatiivisella/vastaanottavalla puolella. Tarkemmin katsottuna veressä on kuitenkin punasolujen lisäksi myös valkosoluja muistuttamassa vastakkaisesta positiivisesta antamisen energiasta. Vaikka tämä ominaisuus on hieman naamioitu, se on kuitenkin mahdollista valjastaa todelliseen käyttöön. Samoin verestä voi löytää “hyvää” ja “pahaa” kolesterolia ja monia muita ominaisuuksia jotka korostavat tätä samaa kaksijakoisuutta ja sitä miten voimme ajatuksilla ja teoilla vaikuttaa lopputulokseen.

Silmiä kuvataan usein sielun ikkunaksi ja tämä vertauskuva pitää myös paikkansa. Olet ehkä huomannut millainen voima vaikkapa suoralla katsekontaktilla on! Silmien kautta välitämme valtavia energioita molempiin suuntiin. Mm. Zohar kertoo ihmisen sielun koostuvan viidestä erilaisesta osasta. Tämän takia myös silmäkin rakentuu viidestä pääosasta ja vastaavasti mm. näkökykyyn ja silmiin vaikuttavissa meditoinneissa on viisi osaa. Lisäksi silmässä näkyy ulospäin helposti kolme erilaista osaa jotka kuvastavat kolmijakoista maailmaamme (positiivinen, negatiivinen ja neutraali – tai antaminen, vastaanottaminen ja vastaanottaminen antamisen vuoksi). Lisäksi tämä ilmentää sitä, että viidestä sielun osasta tässä fyysisessä maailmassa voimme hyödyntää vain kolmea eri kerrosta.

Silmät ovat vahvin linkki fyysiseen maailmaan. Koska fyysinen ulottuvuus sisältää usein hyvin paljon monenlaista negatiivisuutta, se voi muodostua liiallisina annoksina hyvin raskaaksi. Tämän vuoksi katkomme jatkuvasti tätä yhteyttä lyhyiksi hetkiksi jotta todellinen näkymätön ulottuvuus ei pääsisi täysin unohtumaan. Tämä lyhyt erottautuminen fyysistä maailmasta ilmenee silmien räpyttelynä ja pidemmässä muodossa yöllä unena. Silmien räpyttelyn aikana myös silmän pinta kostuu kyynelnesteellä. Katsommekin siis kaikkea aina ohuen pehmentävän vesikerroksen läpi. Vesi edustaa positiivista ja armeliasta energiaa ja auttaa meitä näkemään mahdollisimman paljon hyvää joka tilanteessa.

Käytännön tekemisissä kädet ovat avainasemassa. Tämän vuoksi kädet ovat keskikehon yläpuolella juuri ennen korkeimpia pään kuvastamia ulottuvuuksia. Käsillä tehdyillä teoilla vaikutamme siis kaikkiin siitä alaspäin oleviin kehon osiin eli seitsemään kerrokseen.

Jalat puolestaan liittävät kokonaisuuden tähän fyysiseen maailmaan. Vaikka maailma on kolmijakoinen, tämä liittymä fyysisillä aisteilla havaittavaan todellisuuteen toteutuu kahdella liityntäpisteellä. Siksi näemme täällä vastakohtia; hyviä ja huonoja asioita tai positiivisuutta ja negatiivisuutta. Kokonaiskuvaan tarvittava näiden äärilaitojen välinen tasapaino toimii ylemmillä tasoilla eikä se siksi ole silmillä nähtävissä. Tasapainoon ja tahdon voimaan voimme liittyä vain ajatusten ja käytännön tekojen tasolla.

Yksi tämän maailman perusperiaatteita on se, että kaikki on aina jollakin tavalla piilotettuna. Näemme asioista pelkän kuoren ja joudumme näkemään vaivaa jotta löydämme pinnan alla olevat totuudet. Tämän takia myös ihmisessä iho muodostaa ulkokuoren ja estää suoraan näkemästä mistä osista keho on muodostunut ja mitä pinnan alla tapahtuu.

Universumin rakenteiden mallinnus ei rajoitu vain ihmiskehoon, vaan sama rakenne on melko helposti löydettävissä lähes mistä tahansa.

Esimerkiksi aurinkokunnassamme on seitsemän paljain silmin näkyvää suurta taivaankappaletta (Aurinko, Kuu ja viisi lähintä planeettaa) ja niiden lisäksi kolme planeettaa jotka ovat normaalin näkökykymme ulottumattomissa (tässä yhteydessä Pluto lasketaan edelleen planeetaksi vaikka virallinen tieteen antama luokittelu onkin tainnut muuttua). Sama kymmenen ulottuvuuden malli toistuu siis myös lähiavaruudessamme. Lisäksi ihmisen ja aurinkokunnan rakenteen väliltä voidaan löytää lukuisia yhteneväisyyksiä. Esimerkiksi ihmiskehossa (miehellä) on 248 osaa, Pluton kiertoaika Auringon ympäri on 248 vuotta ja tärkeissä vanhoissa meditoinneissa teksti sisältää usein 248 sanaa.

Jokainen kehon solu ja osa uusiutuu myös seitsemän vuoden välein. Käytännössä synnymme siis jatkuvasti uudelleen ja kehossamme ei ikinä ole mitään seitsemää vuotta vanhempaa. Aivan samalla tavoin kuin koko maailma on jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa.

Tai oletko tullut ajatelleeksi sitä miksi maapallolla on juuri seitsemän selkeästi näkyvää suurta merta ja seitsemän mannerta? Tai miksi musiikissa on seitsemän nuottia ja sateenkaaressa seitsemän väriä?

”Loi omaksi kuvakseen” onkin siis vain vertauskuva ja käytännössä täydellinen kartta ymmärtämään tätä moniulotteista maailmaa jossa elämme. Tämän jälkeen on helppoa ymmärtää sekin miksi jotkut uskonnot ovat kieltäneet piirtämästä keskushenkilöstään kuvaa. Aika vaikeaahan kaiken kattavan kymmenulotteisen kuvan piirtäminen olisikin.

Syy vai seuraus?

Ajattelun voima, Universaalit lait,

Syyn ja seurauksen lakiin on yleisellä tasolla helppo uskoa. Teetpä positiivisia tai vähemmän edullisia tekoja, saat jossakin vaiheessa niitä vastaavan seurauksen. Tästä on jopa yleensä helppo löytää todisteitakin pienen pohdinnan jälkeen.

Tarkkailemme tätä maailmaa pääosin fyysisten aistiemme avulla ja nehän ovat tunnetusti erittäin rajoittuneita. Jos vaikka kymmenen henkilöä seuraa täsmälleen samaa tilannetta, jokainen heistä todennäköisesti kokee tapahtuneen hieman eri tavoin. Tämän vuoksi syyn ja seurauksen lain toiminnan toteaminen suuremmalla tasolla onkin hyvin haasteellista. Eihän se onnistu kaikilta edes omassa henkilökohtaisessa elämässäkään.

Periaatteet ovat kuitenkin aina mittakaavasta riippumatta samat. Sillä ei ole merkitystä katsotaanko perhepiirissä, kotikaupungissa, jossakin maanosassa tai koko maailmassa ilmeneviä tapahtumia. Ne ovat ensisijaisesti seurauksia lähialueen tai -piirin tapahtumien yhteenlasketusta summasta, mutta lopulta kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen. Myös sinun ja minun tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat tapahtumiin ympäri maailman – myös paikoissa joista emme välttämättä ole koskaan edes kuulleetkaan.

Yksittäisten syiden yhteenlaskemista voi kuvata perinteisellä kaksikuppisella vaa’alla. Jokaisen asiasta ilmenevät vastakkaiset ajatukset ja teot sijoitetaan eri puolille omiin kuppeihinsa ja tämän jälkeen katsotaan kummalleko puolelle vaa’an neula kääntyy. Tämä ratkaisee suoraan sen millaisia tapahtumia näemme ympärillämme. Aina kun vaa’an neula siirtyy keskikohdan yli toiselle puolelle, maailmassa nähdään muutos. Esimerkiksi negatiiviselle puolelle siirryttäessä seurauksena voi olla sodan syttyminen ja vastaavasti positiivisella asteikolla rauhan saavuttaminen ja kaoottisen tilanteen vähittäinen palautuminen normaaliksi.

Tämä periaate unohtuu valitettavan usein kun yritämme tehdä maailmaan muutoksia ja parantaa mitä tahansa asiaa. Saatamme ajatella, että maailmanrauhan neuvotteleminen on vaikkapa YK:n tai jonkin muun vastaavan organisaation tehtävä eikä meidän pidä siksi puuttua liikaa asiaan. Ehkäpä voisimme vain järjestää mielenosoituksen sotaa vastaan ja muistuttaa poliitikkoja siitä että he hoitaisivat työnsä? Tai saatamme ehkä kuvitella että rauha ja hyvinvointi voi ilmetä ainoastaan jos joku hirmuhallitsija tai väestöryhmä saadaan kammettua pois vallasta. Tai ehkä pohdimme etteivät toisella puolella maailmaa olevat hädät ja epäkohdat ole lainkaan minun ongelmiani tai että en joka tapauksessa voisi tehdä asialle mitään.

Kun ymmärrämme syyn ja seurauksen lain todellisen toiminnan, on helppoa huomata että edellämainitut esimerkit ja ajattelumallit eivät toimi alkuunkaan.

Esimerkiksi YK:n päätöksentekokyky on vain seurausta siitä millainen tilanne maailmassa on. He eivät voi tehdä muutoksia. He ja heidän kulloisetkin vaikutusmahdollisuutensa ovat vain seurauksia siitä mitä vaaka milloinkin näyttää. Jos asiat ovat jo kehittymässä kohti oikeaa suuntaa, se voi ilmentyä neuvottelutuloksena ja rauhansopimuksena, mutta toisaalta jos neuvottelut eivät etene, on se vain ilmentymä siitä ettei maailma kokonaisuutena ole vielä muuttunut tarpeeksi eikä ole valmis läpimurtoon.

Samalla tavoin minkään hallitsijan väkivaltainen vallastasyökseminen ei ikinä voi olla ratkaisu mihinkään ongelmaan. Hänhän on ainoastaan seurausta siitä mitä hänen ympärillään on aikaisemmin tapahtunut. Jos hänet kukistetaan ja maailma on edelleen samassa tilassa, hänen tilalleen nousee toinen henkilö joka todennäköisesti edustaa vielä voimakkaammin samoja piirteitä – tai sitten sekasorto ja muut ikävät asiat ilmenevät muulla tavalla.

Seurauksiin vaikuttaminen ei koskaan saa aikaan mitään pitkäaikaista ja pysyvää tilaa. Kriisin näkyviin seurauksiin puuttuminen voi ainoastaan antaa hetkellistä helpotusta, mutta ilman todellisia muutoksia alkuperäisen syyn on väistämättä tultava uudelleen esiin jossakin muodossa. Tällä hetkellä ehkä paras esimerkki tästä on talouskriisin hoitaminen. Tällä hetkellä useassa maassa vain sammutetaan tulipaloja ja vältetään tekemästä oikeita muutoksia. Tämän vuoksi samat tapahtumat uusiutuvat yhä uudelleen ja uudelleen. Alkuperäisiin tilanteen synnyttäneisiin syihin ei yksinkertaisesti ole vielä paneuduttu tai sitä ei tehty riittävällä tasolla.

Mitä sitten voimme tehdä laaja-alaisille ja suuriin ihmisryhmiin vaikuttaville ikävyyksille? Paljonkin! Ensimmäiseksi kannattaa muistaa se, että ainakaan missään tapauksessa kenenkään ei kannata kohdistaa voimiaan minkään ikävän asian vastustamiseen. Nehän ovat vain seurauksia ja voivat olla olemassa ainoastaan niin kauan kun syötämme tapahtumalle, henkilölle tai ilmiölle lisää energiaa. Tämän vuoksi monet mielenosoitukset ja kansanliikkeet toimivatkin usein alkuperäistä ajatustaan vastaan. Äkkiseltäänhän vaikkapa sodan vastustaminen saattaa tuntua oikein hienolta ja kannatettavalta ajatukselta. Mutta jos osoitamme vihaa ja epäkiitollisuutta jotakin hallitsijaa tai kansakuntaa kohtaan, tällöinhän vain vahvistamme negatiivisuutta josta sota on alunperinkin seurausta.

Jos oikeasti haluamme muutosta tilanteeseen, tällöin ainoa ratkaisumalli on ryhtyä kääntämään vaa’an viisaria lähemmäksi keskiasentoa ja lopulta kokonaan toiselle puolelle. Rauhan tavoittelussa tämä tapahtuu vahvistamalla piirteitä, jotka yhdistävät ihmisiä, lisäävät ymmärrystä erilaisuutta kohtaan ja kunnioittavat ihmisarvoa. Kun riittävän moni ryhtyy toteuttamaan tällaisia muutoksia elämässään, tämän jälkeen maailman on muututtava. Tämän jälkeen erilaiset organisaatiot tekevät uusia keksintöjä, löytävät uusia parannusmuotoja ja saavuttavat rauhansopimuksia. Nämä muutokset täytyy jälleen ymmärtää seurauksina suurella tasolla tapahtuneesta muutoksesta. Näitä suuria läpimurtoja aikaansaavien henkilöiden mahdollisuudet riippuvat siis meistä kaikista. Siksi on turhaa odottaa vastuullisissa asemissa olevilta henkilöiltä mitään merkittäviä uudistuksia jos emme muuta ensin itseämme.

Kun olemme riittävästi keskittyneet ikävien asioiden vastavoimiin, ei-toivottujen asioiden on lain mukaan poistuttava aivan omia aikojaan. Ne alkavat nääntyä energian puutteeseen, heikkenevät ja lopulta katoavat kokonaan. Niitä vastaan ei ole mitään syytä eikä tarvetta hyökätä. Mitä vähemmän niihin kiinnitetään huomioita, sitä nopeammin ne katoavat. Toki käsillä olevaan ongelmaan on puututtava ja tehtävä se mitä sillä hetkellä on tehtävissä, mutta samalla on pidettävä mielessä haluttu suurempi lopputulos ja toimittava myös sen edistämiseksi.

Kysymys ei ole suurista asioista. Kyse on periaatteen ymmärtämisestä, pienistä jatkuvista muutoksista ja joukkovoimasta. Vaikka yksi henkilö käyttäisi koko elämänsä ja kaiken mahdollisen aikansa jonkin hyvän asian edistämiseen, hän ei pysty aikaansaamaan samaa lopputulosta mihin kykenemme ryhmänä. Kun suuri ryhmä ymmärtää nämä periaatteet ja ryhtyy soveltamaan niitä normaaliin arkeen, pääsemme nopeasti todistamaan positiivista kehitystä vaikka yksittäisiltä henkilöiltä tarvitaan enää vain pieniä ja hallittuja muutoksia.

Millä pienellä muutoksella sinä voisit ilmentää hieman enemmän asioita joita haluaisit nähdä koko maailmassa – ja samalla kääntää hieman vaa’an viisaria? Entä kenelle voisit kertoa syyn ja seurauksen laista?

Sytytämme kynttilän

Ajattelun voima, Universaalit lait,

Illat ovat pimenneet ja sytytämme yhä enemmän kynttilöitä valaisemaan pimeää talviaikaa. Kynttilät luovat mukavaa tunnelmaa, mutta oletko koskaan pohtinut mihinkähän tämä vaikutus perustuu? Olet varmasti huomannut että kynttilän sytyttämisen jälkeen tilaan tulee heti jokin muutos. Energia on selvästi erilainen kuin vain hetkeä aikaisemmin.

Kynttilän liekissä on helppo nähdä monta osaa. Suoraan sydämen ympärillä ei yleensä tapahdu juurikaan mitään. Itse asiassa usein näyttää siltä, että sydämen ympärillä olisi melkeinpä tyhjä tila ennenkuin varsinainen liekki näyttäytyy hieman kauempana. Samoin liekissä on erivärisiä ja -kirkkauksisia kerrostumia. Liekki on jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa. Se pyrkii koko ajan kasvamaan mahdollisimman suureksi ja kurottautuu mahdollisimman korkealle. Liekille on vaikeaa oikeastaan edes määrittää tarkkaa loppumiskohtaa, koska sen ympärillä tuntuu olevan lukemattomia himmeämpiä kehiä – ja vähintäänkin kynttilän lämpö ja valo leviää hyvinkin laajalle alueelle.

Kynttilän liekki on itse asiassa yksi ilmentymä tämän maailman rakenteista ja sen ominaisuuksista. Osan ulottuvuuksista näemme selvästi, osa on fyysisille aisteille näkymätöntä, ja valtaosa kaikista havaittavista ilmiöistä tapahtuu selkeästi erillään kynttilän sydämestä. Vaikka sytytämme sydämen, ilmenevät teon seuraukset muualla kuin itse sydämessä. Kynttilän sytyttäminen on vain pieni käytännön teko, mutta tämän jälkeen voimme nauttia kynttilän tuomasta positiivisesta energiasta pitkäänkin.

Yhdellä kynttilällä on myös mahdollista sytyttää rajaton määrä muita kynttilöitä. Vaikka kynttilöitä sytytettäisiin kuinka paljon, ei ensimmäisen kynttilän valo silti himmene. Päinvastoin, myös ensimmäinen kynttilä näkee ympärillään entistäkin enemmän valoa ja hyötyy tilanteesta. Tämä muistuttaa meitä periaatteesta jonka mukaan mikään todellinen antaminen toiselle henkilölle ei koskaan ole pois antajalta – vaan täysin päinvastoin. Lisäksi kynttilän tavoin jokaisen meistä tulisi pyrkiä positiivisiin tekoihin joilla tuomme valoa ikäviin ja negatiivisiin tilanteisiin. Pimeästä huoneesta ei kannata yrittää poistaa pimeyttä, vaan voimat kannattaa keskittää valon lisäämiseen. Pimeässä tilassa jo yksikin kynttilä saa aikaan valtavan muutoksen ja sitä on mahdotonta olla huomaamatta.

Kynttilällä ei ole ainoastaan symboliarvoa, vaan lisäksi se on myös henkisyyden väline. Aina kun sytytämme kynttilän, avaa se samalla reittejä samoihin näkymättömiin tai muutoin hieman kauempana oleviin ulottuvuuksiin – niihin samoihin joita liekki kuvastaa. Tämän vuoksi tunnelma muuttuu, koska kynttilä avaa väylän aivan uusille energioille ja viesteille. Kynttilä onkin tavallaan silta erilaisten tilojen tai ulottuvuuksien välillä.

Tähän perustuu myös se miksi tapana on usein sytyttää kynttilöitä sekä ennen pyhäpäiviä että välittömästi niiden jälkeen. Kynttilät avaavat sillan yhdistämään nämä erilaiset energiatasot jotta pystymme hallitusti siirtymään normaalin arjen ja korkeamman energian erikoispäivien välillä. Samoin sytytämme usein kynttilöitä tästä ulottuvuudesta jo eteenpäin siirtyneille henkilöille heidän kuolemansa vuosipäivänä. Useat henkisyyden tekstit selittävät, että kaikki positiivinen energia ja upeat saavutukset mitä henkilö teki koko elinaikanaan, on jälleen saavutettavissa vuosipäivänä. Kynttilän sytyttäminen yksinkertaisesti avaa reitin jotta voimme kommunikoida näiden toisessa ulottuvuudessa olevien henkilöiden kanssa ja liittyä heidän positiivisiin piirteisiin.

Usein kynttilöitä sytytetään kaksi. Tällä on lukuisia merkityksiä, mutta varmaankin tunnetuin on liittyminen sielunkumppani-energiaan. On tietysti helppo ymmärtää kahden vierekkäisen kynttilän kuvaavan kahden sielun liittoa. Mutta taustalta löytyy myös syvällisempikin selitys. Hepreankielessä kynttilää kuvaava sana on “ner” (kirjaimet nun+reish). Usein sanojen takana olevien piilotettujen merkitysten kaivamiseksi on käytettävä numerologiaa ja tässä tapauksessa “ner”-sanan numeroarvoksi tulee 250. Sielunkumppanuushan tarkoittaa saman sielun eri puoliskojen kohtaamista ja liittymistä jälleen yhdeksi. Näihin puoliskoihin viitataan mies- ja naispuolisena energiana (huom! ei miehenä ja naisena niinkuin yleensä ymmärrämme tässä fyysisessä ulottuvuudessa). Naisen kehossa on 252 osaa ja miehellä vastaava luku on 248. Kun nämä lasketaan yhteen, saadaan tulokseksi kahden kynttilän edustama arvo 2 x 250 = 252 + 248 = 500. Kahden kynttilän käyttäminen ei siis ole symboliikkaa, vaan käytännön energioiden yhdistämistä ja tuomista eteemme. Aina on toki muistettava se ettei mitään tapahdu automaattisesti ja pelkän kynttilän sytyttämisen seurauksena. Vaikka kynttilät avaavat reitin, jokainen joutuu toki itse tekemään tietoisen valinnan ja liittymään tähän energiaan hyödyntääkseen sitä.

Kynttilää voi toki käyttää myös meditoitaessa ja muissa hiljentymishetkissä. Kynttilän avaaman sillan avustuksella pääset helpommin ja varmemmin käsiksi sekä pyytämiisi että tarvitsemiisi viesteihin ja ideoihin.

Usein tarvitsemamme välineet ovat hyvin arkisia ja yksinkertaisia. Itse asiassa saatamme pitää niitä liiankin yksinkertaisina jotta pystyisimme uskomaan niiden voimaan. Kynttilän ei siis tarvitse olla pelkkä sisustuselementti, vaan sitä voi käyttää voimakkaana välineenä jonka avulla pääset ammentamaan viestejä ja ideoita aivan uusilta tasoilta joihin on muutoin vaikea yltää.