Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2014

Onko jo muutoksen aika?

Tänä päivänä on helppoa huomata kuinka suuressa myllerryksessä maailma on. Yhdessä maassa tuskaillaan epätavallisten tulvien kanssa, toisessa yritetään pärjätä epätavallisten rajujen talvimyrskyjen keskellä ja kolmannessa tulivuorenpurkaus aiheuttaa valtavia tuhoja. Näiden lisäksi listaa voisi vielä helposti jatkaa ties kuinka pitkäksi. Joka puolella maailmaa siis tapahtuu parasta aikaa suuria mullistuksia ja normaalin tasaisen arjen eläminen on tehty erittäin haastavaksi.

Nämä tapahtumat ovat saaneet monenlaiset asiantuntijat liikkeelle. Jotkut puhuvat ilmastonmuutoksesta, jotkut vetoavat johonkin toiseen tilastoista näkyvään muutosketjuun ja liikkeellä on luonnollisesti myös monenlaisia maailmanlopun ja täystuhon ennustajia.

Mutta mistähän tässä voisi oikeasti olla kyse? Muutoshan on toki luonnollinen ja normaali tilanne. Mikään asia ei voi vaan olla jatkuvasti entisellään. Itse asiassa paikallaan pysyminenkin vaatii muutoksia. Ilman näitä muutoksia alkaa taantuminen ja kehityksessä taaksepäin luisuminen. Jossakin onkin verrattu universumin toimintaa alaspäin kulkeviin liukuportaisiin. Jos haluat pysyä edes nykyisellä tasolla, sinun on otettava jatkuvasti askeleita ylöspäin. Muussa tapauksessa liikut väistämättä ja automaattisesti alaspäin. Ylöspäin siirtyminen puolestaan vaatii jo reippaita askeleita ja todellista toimintaa!

Tämän aikakauden tapahtumia on kuvattu melko tarkalla tasolla jo vuosituhansia vanhoissa viisauksissa ja teksteissä. Niiden mukaan lähestymme kovaa vauhtia aikakautta, jolloin kaikki asiat ovat paremmin kuin hyvin. Kun tämä aikakausi koittaa, ymmärrämme elämän todellisen merkityksen ja osaamme soveltaa universaaleja lakeja kaikkeen tekemiseemme. Tällöin tiedostamme miten olemme kaikki yhtä ja riippuvaisia toinen toisistamme ja olemme onnistuneet kaatamaan kaikki raja-aidat jotka vielä tänä päivänä erottavat eri ihmisryhmiä. Tämä aikakausi on jotakin niin hienoa, että sitä voi nyt olla vaikea edes kuvitella.

Entä mitä tekemistä kaaoksen lisääntymisellä ja toisaalta äärimmäisen mukavalla ja onnellisella tulevalla aikakaudella on keskenään? Yksi universaaleista laeista on se, että todelliset halutut asiat ovat aina kätkeytyneenä johonkin näennäisesti ikävään valeasuun. Lisäksi mitä suurempaa valoa haluamme löytää, sitä pimeämpään hetkeen ja paikkaan sitä on mentävä etsimään. Yön pimein hetki onkin juuri aavistuksen ennen aamunkoittoa ja suuren kirkkauden paljastumista. Uusi uljas aikakausi vaatiikin paljastuakseen ensin myllerryksen ja suorastaan vanhojen rakenteiden tuhoamisen.

Lisäksi meitä kaikkia ympäröivä luonto yrittää välittää jatkuvasti voimakkaammin selkeitä viestejä. Koska ihmiskunta ei ole vielä herännyt muutosten tarpeellisuudesta, nyt muutoksiin ryhdytään suorastaan pakottamaan. Jokainen luonnonmullistus onkin yksi universumin yritys saada meitä hereille. Vanhat ajatusmallit on nyt heitettävä romukoppaan – jos ei vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti, niin sitten pakolla.

Olet varmaan huomannut senkin, että tähän aikakauteen kuuluu kaikkien piilotettujen ja kaikessa hiljaisuudessa hoidettujen asioiden esilletulo. Juuri nyt kaikki hämärät järjestelyt, lahjukset, epärehellisyydet ja itsekkäät teot nousevat pintaan. Mitään ei voi enää piilottaa – kaikki tulee nyt väkisin ilmi. Tämä kuuluu myös suureen muutokseen. Nyt puhdistetaan mennyttä ja annetaan mahdollisuus aloittaa asioiden hoitaminen puhtaalta pöydältä ja uudella ajattelumallilla. Vanhojen mallien romahtamista ei voi estää.

Universumi antaa toki meille jokaiselle vielä hetken ajan mahdollisuuden toteuttaa vapaata tahtoa. Käytännössä voimme valita proaktiivisesti ja oma-aloitteisesti muutoksia ja ryhtyä soveltamaan uudenlaista ajattelua – tai voimme valita vanhoilla malleilla jatkamisen ja hyväksyä yhä suuremmiksi kasvavat mullistukset ympärillämme. Tällä hetkellä vielä muutoksia voidaan lykätä, mutta jossakin vaiheessa tämä siirtymäaika loppuu. Väkisin pakotettu muutos voi olla viimeiseen asti vanhassa mallissa pitäytyneille hyvin kivulias ja ikävä kokemus.

Lopputulos tässä ketjussa on jo selvä. Viimeisessä vaiheessa kaikki on hyvin ja meistä jokainen pääsee nauttimaan kyseisestä hetkestä. Vaikka lopputilanne on jo päätetty, voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa siihen, millaista polkua pitkin haluamme siirtyä tähän uuteen uljaaseen maailmaan.

Vanhat tekstit kertovat selkeästi, että maailmassa on nyt alkanut suuri kahtiajakautuminen. Ensimmäisen ryhmän muodostavat aktiivisesti uudistuvat henkilöt, jotka alkavat soveltaa henkisyyden universaaleja lainalaisuuksia kaikkeen elämässään – ja jotka nauttivat jatkuvasti kasvavasta menestyksestä kaikilla elämän alueilla. Toisen ryhmän henkilöt hyväksyvät mullistukset ympärillään ainoaksi todellisuudeksi, asettuvat uhrin asemaan, elävät pienesti ja välttelevät ottamasta vastuusta omasta itsestään. Jossakin vaiheessa ensimmäisen ryhmän toiminta kuitenkin muodostaa niin vahvan esikuvan, että lopulta muutkin ymmärtävät uuden mallin toimivan heidän omaansa paremmin.

Nyt kysymys kuuluukin – kumpaanko ryhmään sinä haluat kuulua? Ilman omaa tietoista valintaa muutoksesta todennäköisesti jatkat elämistä vanhojen mallien mukaisesti ja samalla jäät paitsi uusista upeista asioista joita tapahtuu jatkuvasti. Valinta on toki luonnollisesti jokaisen oma henkilökohtainen päätös.

Kuinka monta ystävää?

Kuinka monta ystävää sinulla on? Tämähän on melko yleinen pohdinnan aihe näin Facebookin ja muiden vastaavien palvelujen aikana. Jotkut saattavat jopa ajatella, että hänellä olevien virtuaaliystävien määrä voisi jotenkin vaikuttaa omaan arvoon tai tärkeyteen. Ehkäpä on tärkeää, että ystävälista on mahdollisimman pitkä?

Entä kuinka tärkeitä nämä ystävät ovat sinulle todellisuudessa? Ovatko he vain virtuaaliystäviä vai vietätkö oikeasti heidän kanssa aikaa myös kasvotusten? Kiinnostavatko ystäviesi asiat todella?

Usein ymmärrämme ystävyyden kovin kevyesti. Pidämme ehkä jopa hyvänpäivän tuttuja ystävinä, vaikka emme oikeasti tiedä henkilöistä juuri mitään – tai heidän tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ei ole meille mitään käytännön merkitystä. Saatamme ajatella, että ainoastaan todella tärkeillä eli rakkailla henkilöillä on oikeasti merkitystä.

Henkiset lait kuitenkin kääntävät tämän(kin) määritelmän nurinpäin. Jo perusohjeena on “rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi”. Tässä siis suoraan ja selvästi käsketään rakastamaan kaikkia eikä vain valitsemaan joitakin yksittäisiä henkilöitä. Vaikka kaikkien ihmisten kanssa ei tarvitsekaan olla tekemisissä, on heitä silti rakastettava.

Samoissa määritelmissä ystävyys otetaan äärimmäisen vakavasti. Vaikka rakastaisit kaikkia, sinulla voi olla vain hyvin rajallinen määrä ystäviä. Ystäväksi lasketaankin ainoastaan henkilö, jonka puolesta olisit valmis tekemään ihan mitä tahansa. Siis aivan mitä tahansa. Ystävykset ovat keskenään niin tiiviissä sidoksissa, että he ajattelevat aina ensisijaisesti toistensa etua. Jos ystäväsi kohtaa mitä tahansa ikäviä tilanteita tai ongelmia, sinun tehtäväsi on tarvittaessa uhraudutua ja tehdä mitä ikinä tarvitaankaan jotta ystäväsi pelastuu tai hänen ongelma ratkeaa. Tämä on todella suuri vaatimus. Itse asiassa ystävyys määritellään mm. Zoharissa kaikista korkea-arvoisimmaksi ja samalla myös vaativimmaksi ihmissuhteeksi.

Samassa tekstissä kerrotaan, että henkilön tulee olla todella kiitollinen ja onnellinen, jos hänellä on yksi ystävä. Tällöin hänen on ymmärrettävä jo tehneensä todella paljon oikeita asioita, joilla hän on ansainnut ystävänsä. Jos jollakin on kaksi ystävää, kyse on jo hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta ja henkilöstä.

Kuinka monta ystävää sinulla on tämän määrittelyn mukaan? Entä millaiselta luulet tällaisen ystävyyssuhteen tuntuvan – olisitko sellaiseen valmis?

Ei ikinä minulle

Jokaisella on tässä maailmassa hyvin tarkka ja tärkeä tehtävä. Jokaisella on suoritettavaan jotakin, jota kukaan muu ei pysty toteuttamaan. Luonnollisesti joillakin asiat ovat suurempia, joillakin mittaluokaltaan vaatimattomia, mutta silti kaikki ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita. Nämä yksilölliset lahjat ja taidot tarvitaan hyötykäyttöön ennenkuin yhteinen maailmamme pystyy kehittymään uusille tasoille.

Tänä päivänä on helppoa kuulla yhä enemmän kertomuksia ja esimerkkejä henkilöistä, jotka ovat tehneet omassa elämässään valtavan muutoksen ja siirtyneet tekemään jotakin aivan uudenlaista työtä tai noudattamaan täysin erilaista elämäntapaa. Näitä henkilöitä yhdistää yleensä se, että he kertovat olevansa muutoksen jälkeen äärimmäisen onnellisia ja kokevat pystyvänsä todella auttamaan läheisiään, yhteisöään ja koko maailmaa. Yleinen kommentti on myös se, etteivät he vielä muutamia vuosia sitten olisi “ikinä voineet edes kuvitella tekevänsä mitään tällaista!”

Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta lähes kaikkien todelliset lahjat ovat piilossa ja ne täytyy erikseen löytää ja valjastaa hyötykäyttöön. Tai vaihtoehtoisesti jotkut kyllä tunnistavat lahjakkuutensa, mutta eivät pysty keksimään mihin taitoa on tarkoitettu sovellettavaksi.

Egon tehtävänä on estää näiden todellisten kykyjen hyödyntäminen ja saada jokainen elämään mahdollisimman pienesti ja vaatimattomasti. Siksi ego pommittaa jatkuvasti mieleemme monenlaisia epäilyjä ja se yrittää kaikin keinoin sabotoida kehityksen. Vaikka kuinka innostuisit jostakin uudesta, saat väistämättä hetken kuluttua mieleesi ajatuksia siitä, onkohan tämä nyt hyvä idea, kannattaako siihen ryhtyä, mitä muutkin nyt sanovat, osaaankohan tarpeeksi, olenkohan liian nuori tai vanha, onhan nykyinenkin tilanne kaikesta huolimatta ihan ookoo…

Ego käyttää aina voimansa optimaalisesti. Sillä on kyky nähdä mikä sinun elämäsi todellinen tarkoitus on ja siksi se keskittääkin kaikki voimansa estämään kehityksen juuri oikeilla alueilla. Muilla alueilla voit touhuta rauhassa ilman häirintää. Siksi kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, millaisissa asioissa vastus on suurta.

Mitäpä luulet, millainen asia voisi viedä maailman kehitystä eteenpäin, mutta mitä et ikinä voisi kuvitella itse tekeväsi? Entä miltä tuntuisi ajatus siitä, että jospa se kaikesta vastuksesta huolimatta sittenkin olisi juuri sinulle kuuluva ja oikea tehtävä?